maanantai 7. heinäkuuta 2014

Pikkuneiti Sininen

Lauantai oli poikkeuksellinen päivä, jollaisia ei osu elämään kovin montaa. Ensinnäkin selvisin Linnanmäen reissusta ilman oksetusta, ylitsevuotavaa kauhua ja ainoastaan hymyillen, mutta vieläkin hurjempaa oli, että sain tavata uuden perheenjäsenen ensi kertaa. Kerroin aiemmin keväällä Kuopio-perheeni koiraprojektista, ja nyt viimein uskallan huokaista onnesta. Nimet ovat papereissa, ostosumma vaihtanut omistajaa ja luovutuspäivä sovittu. Meille tulee ihan oikeasti koira!


Pentue on viettänyt suloisia hauvavauvapäiviään Turun ja Helsingin välillä asustellen ja kävimme Linnanmäeltä meille Turkuun palatessa moikkaamassa tuoreita pikkuisia. Pentuja touhotti nurmiaitauksessa seitsemän kuonoa ja kasvattajan komento oli ihanan yksinkertainen: sylitelkää niin paljon kuin jaksatte. Välitön koiranpentuhumala <3 Hiukan aluksi jännitin pentujen syliin nostamista, en halunnut millään tapaa satuttaa pikkuisia jalkoja, mutta pikkuhiljaa uskalsin rentoutua, -ei hauvavauva hajoa sylittelyyn.


Meidän pikkuisemme on neiti Sininen. Kasvattajan mukaan kyseessä on todella itsepäinen (pentueen pojat saavat nenilleen 6-0), mutta sylittelyä rakastava pikkuneiti, josta kasvaa upea appenzelli. Todellinen laatukoira papereissa, mutta myös kaikki mitä silmäni näkivät, tukivat pikkuisemme upeutta, vaikka täytyy kyllä myöntää, että minun harjaantumattomaan silmääni kaikki pallerot näyttivät yhtä upeilta pehmoisissa mustissa turkeissaan. Miten noin pienistä voikaan kasvaa niin isoja! 

                            

Nyt täytyisi vain malttaa odottaa elokuun puolelle, että pentu kotiutuu Kuopioon ja opetella sietämään ajatusta, että koira ei ole kuitenkaan minun vaan perheeni. Haluaisin vain niin lujasti uskoa, että mahdun koiran lähielinpiiriin, vaikka en joka päivä karvakuonoa olekaan silittelemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti