tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sinä olet minä

Jarkko meinasi viime viikon loppupuolella vetäistä aamukahvit väärään kurkkuun, kun myönsin kehittyneeni raskaan murinamusiikin saralla pisteeseen, jossa olen alkanut sietää Staminaa, kunhan sitä ei kutsuta Smetanaksi. Avokkini taputti itseään olalle ja kehui koulutuksensa tehonneen. Onneksi tätä peliä voi pelata toiseenkin suuntaan. Melkein kolmen vuoden aivopesu alkaa upota kohteeseen minunkin suunnaltani: Jarkko syö tomaattia ja.... kuuntelee radiota!


Meitä on koko suhteen ajan raastanut erilleen musiikin kuuntelukäyttäytymisemme. Siinä missä minä olen palvonut YleX:ää viimeiset 8 vuotta ja Helsingin reissuilla lähes eksynyt pyhiinvaeltamaan ympäri Pasilan linkkitornia, Jarkko on sylkenyt päin radioiden samaa jankkaavia biisilistoja, jotka tuhoavat hyvätkin kappaleet jatkuvalla ylisoitolla. Minä olen naureskellut monen monta kertaa typeränä julkisissa ja kävellessäni itsekseni kuulokkeet korviin dipattuina, kun juontajien jutut ovat ylittäneet hymyrajan, kun Jarkko taas on piiskannut korviaan puhtaasti ipodin ikiomilla soittolistoilla. Hyväksyin tämän enkä edes yrittänyt pakottaa toista kuuntelemaan, mitä hän oikein missaa kuunnellessaan vain musiikkia. Kunnes...

Jotain mysteeristä maailmanjärjestystä hämmentävää tapahtui pari viikkoa sitten. Ilmeisesti konkreettinen tapahtuma oli liian suuri mielelleni käsittää, koska tarkkaa tapahtumaketjua en kykene mieleeni palauttamaan, mutta lopputuloksena minulla onkin yllättäen avomies, joka kyllä edelleen haukkuu radion soittolistoja, mutta nykyään nauraa hörisee töissä ympäriinsä kulkiessaan. Minulla on mies, joka puhelin hökönä soittelee studioon Ruisrock-lippujen perässä heti merkkiäänen kuullessaan ja mies, joka kommentoi radiorenkutusbiisien hyviä ja huonoja puolia.
Tänään iltaviikon maanantaiaamuna kuitenkin tehtiin pohjat: "Aamulla herätessä mua oikeesti harmitti, ettei ollu töitä, ku ei päässy kuuntelee niitten juttuja." Taisin juuri rakastua yhä syvemmin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti