keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Vedenjakaja

Eilinen jakoi pääsykokeessa ah niin samalla viivalla olleet hakijat siihen viimeiseen, julmaan kahtiajakoon. Viiva on vedetty, joko pääsit tai et päässyt. Osa vuodatti kyyneleitä ja juhli elämänsä onnellisinta päivää, osa vuodatti kyyneleitä ja otti turpaan oikein huolella. Ilokseni sain lähipiirissäni kuulla vain ensimmäisistä kyynelistä. Kaksi tuttua haki, kaksi pääsi, molemmat paikkansa ansainneet. Tuon hokeminen on kuitenkin hiukan typerää, koska olen aivan satavarma, että jokainen viivan yli päässyt on paikkansa ansainnut, mutta kamalinta onkin julma totuus, että liian moni paikan ansainnut ei paikkaa saa. Hakijoita vain on liikaa, eikä pääsykokeelle pysty perustelemaan kevään aikana vuodatettuja kyyneleitä, epätoivoisia ajatuksia ja vahvana kytevää halua auttaa ihmisiä, se ymmärtää vain numeroita ja biologisia sanoja, joiden perusteella se luokittelee hakijan ihmisarvon: tuleva lääkäri tai hylätty. 

Sain eilen valtavan vahvoja flashbäkkejä vuoden takaa, kun tänäkin vuonna iltavuoron ruokatauolla vilkaisin hakutulos-sivua. Tällä kertaa tosin bongasin listan meidän kurssin facebook-ryhmästä, jonne joku innokas oli sen linkannut, joten vähän olen mennyt eteenpäin :) Taas ne hemmetin hampaat ovat hämäämässä siinä edessä, plärää alaspäin, ähh nyt meni liian pitkälle, S...., HAAAAA SISÄLLÄ! Sitä riemun määrää toisen puolesta! Viime keväänä meistä kahdesta vain minä pääsin ja jouduin katsomaan sivusta, miten toinen oli pettynyt. Tänä vuonna sain juhlia sitä mielialaa, jonka tiesin kaverillani olevan. Hurjaa epäuskoa, iloa, itkua, hämmennystä, helpotusta ja ehkä vähän tyhjää tunnetta, tässäkö tämä nyt on.


Onneksi Turun lääketieteen tiedekunta teki eilisestä hakijoille vielä hiukan jännemmän, jos mahdollista, iskemällä väärät nimet Medisiinan seinään. Kahdeksan väärää nimeä. Mitä ihmettä, jos saan kysyä? Tietysti ihmiset ovat vain ihmisiä ja koneet koneita, mutta silti. Näissä asioissa ei saa tehdä virheitä. Vähän sama kuin, että kuopiolainen lääkäri voisi olla unohtamatta leikkaustuppoja potilaansa sisään. Olen tyrmistynyt ja toivon sieluni pohjasta, että kukaan noista kahdeksasta ei ole käynyt ovella tanssimassa riemuntanssia vain kuullakseen, että no et sä nyt oikeesti päässy. Koska se, jos mikä olisi julmaa. Iltalehti raahasi dekaani Rönnemaan pään pölkylle, mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Kone teki virheen ja that's it. Täytyy muuten tähän väliin mainostaa, että olen henkilökohtaisesti tavannut dekaanin. Kohtaaminen oli lyhyt mutta kaunis, kun toivotin kyllästyneen näköisen herran vaimoineen tervetulleeksi speksin näytökseen ja tyrkkäsin kouraan käsiohjelman.

Lähetän hurjan suuret onnittelut ja valtavan kokoisen henkisen kukkakimpun täynnä hehkuvia ruusuja jokaiselle tulevalle fetukselle! Tässä täytyy rueta ehkä henkisesti siirtymään lääkiksen kakkosvuoden opiskelijaksi, kun uudet junnut kerran on virallisesti valittu.
Eilen pettymyksen suolatippoja nielleille annan valtavan voimahalauksen ja komennon hakea paperit kansliasta ja laittaa korjauspyyntöä menemään. Viime syksynä saimme kolme uutta tyttöä kurssillemme korjausmenettelyn kautta :) Ja jos sekään ei auta, lohdutan typerimmällä kliseellä, joka kylläkin on totuus: Sä pystyt siihen kyllä vielä.

2 kommenttia:

  1. Täällä yksi sun blogia seurannut ja nyt Turkuun sisään päässyt :)

    PS. Itseasiassa neljä ei päässytkään, ja neljä sitten pääsi heidän tilalle. Ihmettelin aluksi itsekin että miten niin kahdeksan, mutta noinhan se meni.

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea!! :) Saatiin ainakin skarppi medisiinari Turkuun, koska noinhan se uutinen tosiaan oikeesti meni. Kiitti korjauksesta! :)

    VastaaPoista