torstai 14. elokuuta 2014

Aukko vaatekaapissani

Pidän itseäni enemmän mekko-/hametyttönä kuin housujen kaverina. Päällimmäinen syy on, että tunnen kroppani kauniimmaksi jalkoja paljastavassa vaatetuksessa, mutta yksi syy on myös kunnollisten yläosien puute, erityisesti t-paitojen. Minä en kertakaikkiaan osaa ostaa t-paitoja! Siinä missä parisuhteeni toinen osakas bongaa kaupoista lähes ainoastaan pätkittyjä hihoja, minä kierrän teeppariosaston kaukaa ja suuntaan katseeni kaikkeen muuhun. Hameet, pitkähihaiset, topit, alusvaatteet, mekot ja kaikenlaiset asusteet saavat kyllä osansa katseistani, mutteivat ikinä t-paidat.

                            

Ongelmia minun ja t-paitojen välillä on paljon. En tykkää useinkaan teksteistä tai kuvioista, joita tämän ajan t-paidat on lätkitty täyteen, yksiväriset paidat koen aivan liian tylsiksi ja mallien kanssa olen aivan hakusessa, kun mikään ei miellytä silmää/vartaloa. En halua kantaa rintamuksessani mitään tekstiä tai symbolia, jota en a) ymmärrä b) allekirjoita, ja tämän vuoksi pannassa on lähes koko perusvaateketjujen tarjonta. Tykkään esimerkiksi ristikuvoista paidoissa, mutta silti paidat jäävät kauppaan, koska en halua huokua kristillistä symboliikkaa enkä toisaalta käyttää toisille tärkeää hengellistä symbolia halpisteepparinrutkussani. Myös ranskankielen opinnot olen jättänyt väliin, mikä sulkee tällä ajanhetkellä monta vaihtoehtoa vaatekaapin ulkopuolelle, koska haluan tietää varmaksi, mitä paitani huutaa ympäristöönsä. Koen olevani myös suhteellisen kohtelias ja tyyliltäni enemmän hemppis kuin rock, joten koen vieraaksi paidat, jotka sanovat jotain hyvin *ittumaisella asenteella varustettua kuten You can sit with us tai Thanks for nothing. Hemppistaustani vuoksi kierrrän kaukaa myös paidat, joissa killuu verisiä pääkalloja tai bändilogoja. Jäljelle taitavat jäädä kammottavat H&M:n Mikki Hiiri -paidat..


Jos jostain syystä kävisi niin onnekkaasti, että löytäisin t-paitaan silmääni miellyttävän kuosin, ollaan ongelmissa usein jälleen sovituskopissa, kun paita ei asetu kivasti päälle mitenkään päin. Leveähkö lantio suhteessa kapeaan vyötäröön on ehkä joskus ollut mallimaailman suosikki, mutta vuonna 2014 yhdistelmä on usein huono. Tiukat paidat saavat perän leviämään valtavaksi, ja samalla joskus vyötärön kohta jää ilmaan leijailemaan ja pussittamaan kivan paidan kamalaksi. Löysät paidat taas piilottavat leveää lantiota, mutta samalla katoaa vyötäröstäkin kaikki kaunis kapeus. Onneksi muotiteollisuus on keksinyt tähänkin ratkaisun: napapaita voi olla löysä ylhäältä mutta paljastaa kapean masun! Jeps, näin tekee ja kauniissa kropassa napamallin paidat ovatkin uskomattoman hyvännäköisiä, mutta surullista kyllä napapaitaan kelpaava masu löytyy meistä ehkä 3%:lta, joten kauppaan jäävät.
Korosta hyviä hyviä puoliasi, sanovat vaateneuvojat. Siispä voisin häivyttää leveä alakroppaa korostamalla hormonipillereistä yllättävästi turvonnutta yläkroppaa, mutta tässäkin olen huono. Pelkään avonaisissa kaula-aukoissa koko ajan, että systeemi fuskaa jostain ja naapuripenkillä istuva kanssaeläjä hirnuu salaa vilkkuville ruumiinosilleni.

Olen oikeastaan tämän tekstin kirjoitettuani yllättynyt, että vaatekaapistani löytyy ylipäätään yhtäkään t-paitaa, kun ostoprojekti vaikuttaa noin vaikealta :D Onnekkaasti pari viikkoa sitten löysin kuitenkin yhden kivan paidan Carlingsin loppualeista. Hintaa 9,90e, kuvio neutraalin söpö ja mallikin antaa armoa. Voitto!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti