torstai 28. elokuuta 2014

Hän mennyt on

Itsekseen. Hassua. Ei näköjään vielä ole iskenyt tajuntaan, että tätä yksinoloa jatkuu nyt seuraavat neljä kuukautta eteenpäin. Koko ajan ikään kuin odottaa, että no kyllähän se toinen kohta jo tulee kotiin omilta menoiltaan tai viimeistään muutaman päivän päästä istutaan yhdessä sohvalla kuten kaikkien Kuopio-reissujenkin jälkeen. Katsellaan, miten pitkään odotan ennen kuin pääkin päättää ymmärtää, että toinen ei todellakaan ole tulossa kotiin pitkään aikaan. Todella pitkään aikaan. Juuri eilen Jarkko tiputti, että hän ei tosiaan tule nukkumaan kotona ennen vuotta 2015, jos kaikki vain sujuu niin kuin on suunniteltu. Se kuulostaa jo pahalta.

Erohetki oli kuitenkin yllättävän kivuton. Molemmat taisi asiaankuuluvat eronkyyneleet tiputtaa, mutta hurjia vesiputousitkuja ei tarvinnut Onnibussin pysäkillä vuodattaa. Sellaiset kauniit ikävän kyyneleet, jotka tuntuivat ainoastaan hyvältä. Tuntui hyvältä saada erosta fyysinen kokemus, jotenkin tilanne tuntui hetken konkreettisemmalta. Kun sinä astut tuohon bussiin, seuraavan kerran tulet kotiin jouluna. Se tekee minut haikeaksi, siksi itken. Bussin mentyä ja kyyneleiden asetuttua, kävelin kuitenkin tavallisena itsenäni kouluun tekemään itsearviovälitenttiä, syömään pyttipannua Educariumin ruokalaan ja istumaan iltapäivän uniharkkaan. Ei draamaa, ei itkua, vaan maailma pyörii täysin ennallaan, vaikka osa minusta hyppäsi juuri bussiin matkustaakseen toiselle puolelle maapalloa. Mikään ei tunnu muuttuneen.

                     

Paitsi, että kaikki on muuttunut. Asuinkumppanin karattua toteuttamaan unelmiaan, tuntui hyvältä idealta aloittaa itsekin tavallaan puhtaalta pöydältä, hiukan pienimuotoisemmin tosin. Olohuoneen pistin täysin ympäri, muun asunnon tyydyin vain siivoamaan huolella. Kuorin sohvan graniitinharmaista päällisistään saaden esiin alkuperäisen kermanvärisen kuosin, mikä paljastui lopulta mahtavaksi ideaksi. Olohuoneessamme nököttää nyt ihan uudenveroinen sohva, joka näyttää paljon enemmän tyttöasunnon sohvalta kuin parin vuoden aikana hiukan tunkkaiseksi käynyt harmaa. Karistin tunkkaisuutta myös ikkunasta, vaikka talvi kuinka onkin tulossa. Pinkkiä Vallilan Pengertietä tuijotellessa muistan vain sen innon, jolla kyseiset verhot meidän tulevaan ikiomaan kotiin hommattiin 2,5 vuotta sitten. Hyvien muistojen lisäksi verhot ovat myös jumalaisen kauniit ja eloisat, mikä sopii tulevaan neljän kuukauden tyttökotiini kuin nenä päähän.


                             

Onnistuin lopulta supersiivoustavoitteessani tiskipöytää lukuunottamatta, joten sovitaan, että aloitan kaikilta muilta puhtailta pöydiltä, paitsi tiskipöydältä. Tästä se lähtee, elämä kaukosuhteessa.

6 kommenttia:

  1. Heti kyllä valoisamman näköinen olohuone pienillä muutoksilla :-) Tsemppiä eroon, itsekkin joudun pian olemaan 2kk erossa miehestäni. Noh, tuo ei sentään ole niin kovin pitkä aika, mutta kyllä se tuntuu, varsinkin kun raskaushormonit myllää. Aika menee kuitenkin nopeesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi kiitos ja tsemppiä sullekin! Hormonihyristyksissä voi parikin kuukautta olla kaks kuukautta liikaa :D Onneks aika tosiaan tuntuu vaan lipsuvan käsistä, niin eiköhän sama vauhti jatku, vaikka jotain oleellista hetken kotoa puuttuukin.

      Poista
  2. Oho, tulipas muutos!
    Tsemppiä kaukosuhteiluun. Itse aina mietin sillain, että jos tässä nyt on tarkotus olla koko elämä yhdessä, niin 5 kuukautta ei oo kovin iso osa 50 vuodesta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan oo ja uskon et tää kokemus tulee olee vaan hyödyks. Jännittää vaan ne omat fiilikset, kun ekaa kertaa tulee sellanen oikeesti paha tilanne et tarviis toisen läsnäoloo.

      Poista
  3. Oot kyllä niin huikea kirjoittamaan! Olin ihan kyynelissä ja kaivoin suurin piirtein nenäliinoja esiin ("osa minusta hyppäsi juuri bussiin" oli ilmeisesti liikaa mun kyynelkanaville). Sitten pääsen seuraavaan kappaleeseen ja alankin nauraa ihan hulluna. Ihana muutos "voih eih olen yksin. JES SISUSTUS UUSIKSI. VIIMEIN." :D

    Aivan mieletön blogi sulla, keep up the good work :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Et uskokaan miten hyvä olo tuli kun luin ton sun kommentin :) Tänään sain viimein tiskipöydänkin siivottua eli koti elää nyt täysillä tyttöarkea :D

      Poista