sunnuntai 24. elokuuta 2014

Jolle ei koskaan tapahdu mitään

En ikinä kadulla kävellessäni pääse kaupunkilehtien haastataltavaksi, en ikinä ole viidestuhannes kauppaan astunut asiakas enkä ikinä kerää kadulla erityistä huomiota. Minä vain viipellän omia menojani hukkuen satojen ympärillä liikkuvien kasvottomaan massaan. Ehkä naamani myös on liian usein liian nyrpeä lähestyttäväksi, vaikka tämän vuoden alussa vannoinkin tsemppaavani hymyilyn kanssa. Yksinään ilman syytä hymyily vain tuntuu niin typerältä, vaikka saakin kasvot näyttämään paljon paremmilta..
Summa summarum, olen tottunut olemaan rauhassa ihmisten keskellä liikkuessani. Pienillä asioilla saa siis maailmani järkkymään.

                          

Torstaina opiskelijahintaista kotimatkaa tehdessäni päätin hukuttaa kulkuvälineiden välisen vaihtotunnin hyödyllisyyksiin: päätin kirjoittaa tai pläräillä luentodioja Jyväskylän tyylikkäässä Matkakeskuksessa. Ehdin virittää netin pädiin ja avata Bloggerin, kunnes huomasin vieressäni varjon. Pienellä vilkaisulla tilanteen diagnosoidessani, ajattelin pian pääseväni auttamaan turistia suunnistamaan kaupungissa, jota en tunne yhtään, koska vieressäni seisova nuorimies näytti melko eteläeurooppalaiselta. Miehen ensimmäinen lause kuitenkin kumosi kaikki odotukseni:

- "Moi, olisko sulla aikaa jutella, kun mulla on tämmönen projekti päällä, et yritän päästä eroon mun ujoudesta juttelemalla ventovieraille ihmisille kaupungilla. Mä oon tehny tätä nyt pari kuukautta ja sä näytät siltä et sulla ois aikaa."

Mitäpäs tuohon sanot noin äkkiseltään yllätettynä keskellä Jyväskylää? Olin varmaan kuin peura ajovaloissa :O Jälkikäteen analysoituna ehdin parissa sekunnin kymmenyksessä kuitenkin keksiä monen monta erilaista teoriaa miehen syvimmästä olemuksesta. Ahh näitä ihmisaivoja... <3 Luvassa muutama ote ajatuksenvirtastani.
Awwww noin mäkin haluisin uskaltaa tehdä, loistava tyyppi!
Yrittääkö se iskee mua? Yrittääkö JOKU oikeesti iskee mua? Aika typerää valehdella tommonen keskustelunalotus.
Onkohan sillä jotain kavereita jossain nurkilla? Aikookohan ne ryöstää mut? Näkivät varmaan et mulla on iphone ja pädi, ja nyt aikoovat rosvota ne täällä autiossa matkakeskuksessa.
Joudunko mä juttelee sen kaa koko tunnin ennen junaa? Entä jos siitä tulee kiusallista?
Pitääkö mun jättää tää kirjottaminen nyt kesken, just kun pääsin vauhtiin?
Onkohan se joku sosiaalisesti sairaalloisen ongelmallinen hylkiö vai ihan samalla tavalla ujo kun mäkin?

                           

Onneksi yhteiskunta ja sen sosiaaliset normit ohjaavat pientä ujoa ihmistä tälläisissä tilanteissa, kun pää vyöryttää ties mitä ajatuksia. Jos mukava, ystävällinen ihminen tulee juttelemaan, silloin keskeytetään omat toimet hetkeksi ja jutellaan takaisin. Se on kohteliasta ja mukavaa, joten niin toimitaan. Siispä hymyä huuleen, kamat kassiin ja keskustelemaan ventovieraan jyväskyläläisen kanssa, vaikka pienen hetken haluaisi kirota mokoman kyselijän alimpaan luolastoon. Anna minun olla yksin tässä suomalaisuuteni ytimessä!

Loppujen lopuksi tämäkin sosiaalinen tilanne oli voitto, joka sai hukkatuntini leijumaan ohi aivan siivillä. Juttelimme hänen ujoudestaan, minun ujoudestani, miehen keskusteluprojektista, sen syistä, seurauksista ja etenemisestä sekä ihmissuhteista ylipäätään. Käänsimme ja väänsimme hänen henkilökohtaista ihmissuhdetilannettaan ympäri, tilanteen monimutkaisuuteen johtaneita syitä ja kuvion tulevaisuutta. Hämmentävää keskustelussa oli sen loikkaaminen suoraan syvälle tasolle. Keskustelunaloituksellaan hän paljasti jo jotain todella henkilökohtaista, joten melko jouhevasti keskustelukin vain ohjautui ulos perus moi mitä sä opiskelet -akselilta. Sain kuulla kanssakeskustelijani nimen vahingon kautta puolen tunnin jälkeen ja minun nimeäni hän kysyi vasta aivan viimeiseksi ennen junaan loikkaamistani. Tätä ennen olin kuitenkin ehtinyt kertoa, kuinka ihastuessani yleensä näytän ihastukseni selkeästi ja onnekseni olen saanut ihastukseltani viime kerroilla vastakaikuakin samantien ilman jahkailuja.
Mihin jotain nimeä muka edes tarvitsee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti