tiistai 5. elokuuta 2014

Reipas kakkosluokkalainen

Tänään on kakkosvuoden eka koulupäivä. Fiilikset ovat vähän hämmentävät, koska en oikein tiedä mitä odottaa. Olen vältellyt kaikkea kouluun liittyvää ja käynyt vain pakosta vilkaisemassa monelta pakollinen infoluento tänään alkaa. Samalla vilkaisulla satuin kuitenkin vahingossa näkemään liikaa: netissä tehtävä sisäänpääsytentti on oltava suoritettuna 10.8. mennessä. Julma maailma, täytyy sanoa. Olen varma, että olen tämän lyhyenkin kesän aikana ehtinyt unohtaa kaiken sekä lääketieteeseen että myös kaiken kurssiini liittyvän. En muista varmaan kenenkään tuttujen naamojen nimiä ja ajaudun noloihin tilanteisiin, joissa muistini vuotaminen tulee karusti ilmi.


Vaikka kakkosvuosi ei jännitä yhtään samalla tavalla kuin viime vuotinen ensimmäinen päivä, on lukuvuoden ensimmäisessä päivässä aina jotain taikaa, oli vuosi mikä tahansa. Ihmiset palaavat rentoina ja ruskeina jälleen tauon jälkeen yhteen, jokainen on muuttunut ainakin vähän, osa jopa enemmän, kaikki ovat tehneet jotain jännittävää, mutta kaikki ovat samassa läjässä taas kuitenkin. Itse asiassa tajusin juuri, että tämä on ensimmäinen vuosi korkeakoulutasolla, kun saan palata tuttuun kouluun tuttujen ihmisten sekaan. Kolmen vuoden fuksi/piltti/fetus-syksyt ovat ohi ja saan vihdoin päästä eteenpäin kakkosvuoden opiskelijana. Tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse aloittaa taas täysin puhtaalta pöydältä.

                                          

Osittain toivon kuitenkin saavani aloittaa puhtaalta pöydältä. Haluan kakkosvuoden aikana todella löytää paikkani kurssillamme ja saada 100% yhteenkuuluvuuden tunteen, koska tällä hetkellä tunnen olevani vielä liian tuuliajolla. Näen ympärilläni paljon kaveriporukoita, joista tunnen paljon ihmisiä, mutta en koe olevani osa kovinkaan montaa. Haluaisin löytää paikkani, jossa voin sanoa täsmälleen mitä haluan, nauraa huoletta ja hengittää rennosti hiljaisia hetkiä pelkäämättä. Kuulostan nyt varmaan hollywood-leffan koulukiusatulta ja yksinäiseltä tytöltä, mutta ei se sitä ole. Minä olen onnellinen ja minulla on loistavia ystäviä ja kivoja kavereita koulussa! En vain silti koe, että olen löytänyt kaiken, mitä kurssillamme on minulle tarjota, esimerkiksi luottotyttökaverin paikka on vielä auki. 153 ihmisen yhteen liimaminen on varmasti vaikeaa, mutta haluaisin nähdä sen tapahtuvan ensi vuoden aikana, koska niin homman kuuluu mennä enkä voi kuvitellakaan parempaa kuin unelmien koulussa opiskelu unelmien seurassa. Monille lääkis varmasti on jo sitä, mutta ujohkona ulkopaikkakuntalaisena sopivan kolon löytäminen on vielä kesken, muttei lainkaan ohi :)

Tää lähtis nyt hyvillä mielin kouluun näkemään läjän tuttuja kasvoja. Toivottavasti muutkin on innolla ottamassa ekoja, tokia tai ännänsiä askeleita lääkiksessä!

2 kommenttia:

  1. Ähh, haikein mielin lueskelen teidän jo lääkiksessä olevien tai lääkikseen päässeiden koulun alkamishetkiä! Paljon mielummin menisin nyt kouluun töiden sijaan... :D No, eiköhän se omakin vuoro tule vielä. :)

    Itsekkin kaipaisin taas tuota "johonkin kaveriporukkaan kuulumisen tunnetta". Niin ala- ja yläasteella sitä piti niin itsestäänselvyytenä, ettei asiaa aina edes ajatellut. Lukioon mentäessä se porukka piti taas löytää, mutta kolmen vuoden aikana se kyllä löytyi ja siihen ehti taas tottua. Nyt sitten taas kun on ollut pari vuotta ilman opiskelupaikkaa ja ollut töissä kolmessa eri työpaikassa, niin huomaan kaipaavani kyllä sitä ns. yhtä ja ainoa tukikohtaa, joka pysyisi "tuttuna ja turvallisena" sen useamman vuoden. En tiedä osasinko ilmaista nyt asiaani tarpeeksi selkeästi, mutta jospa jotain tolkkua saisi. :D :)

    Hirmuisen hyvää alkavaa syksyä sulle! Kyllä se "sopiva kolo" sullekkin löytyy ennemmin tai myöhemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajuan todellakin mitä tarkotat tolla turvallisella tukikohdalla, just sellasen perään itsekin huutelen. Ihana muutenkin toi sun asenne: eiköhän se omakin vuoro vielä tulee. Tulee varmasti! :) Kivaa syksyä ja tsemppii hurjasti töissä jaksamiseen!

      Poista