tiistai 12. elokuuta 2014

Toivoton suunnittelija

Minä rakastan asioiden suunnittelemista. Haluan aina tulevaisuuteeni tietyn punaisen langan, jota seurailla ja jonka virkkaamisen voin aloittaa jo ennen varsinaisen tavoitteen tapahtumista. Suunnittelu on ikään kuin puoli ruokaa tai oikeastaan todella muhkea alkupala, koska hiukan etukäteen juonimalla tulevaisuuden kohokohtia saa mehustella jo reippaasti etukäteen. Samasta herkusta saa siis nauttia pidempään! Valitettavasti nykymaailma vuonna 2014 ei tunnu olevan samalla puolella kanssani vaan etukäteen suunnitteleminen on yhä epäseksikkäämpää ja nolompaa. Nuoret ja kauniit vain loikkaavat kauriin tapaan tähän kimaltelevana säihkyvään elämänvirtaan ja antavat joen kuljettaa, minne joki tahtoo viedä. Jos joki ei vie naapurikylää kauemmas, on sekin cool, koska hei tää vaan tapahtu näin! Ei me mitään suunniteltu vaan mentiin vaan. On väärin asettua jokea vastaan ja yrittää kyhätä oma mela, jolla hallita ajopuuna ajelehtimasta. Ehei, ei sellainen sovi. Nyt ollaan nuoria ja kauniita, ja annetaan virran viedä ja hästägäillään #yolo ympäri sosiaalista mediaa ja maailmaa.


Kuka keksi, että etukäteen suunniteltu ei voi olla #yolo? Yksi ja sama elämä se on, suunnitteli tai ei. Miksi interrailille suunniteltu reissu Nizzaan on yhtään huonompi kuin kesken reilin keksitty suunnitelma poiketa Etelä-Ranskaan? Kuka leimasi suunnittelemisen jäykkyydeksi, vanhuudeksi, kaavoihin kangistumiseksi, heittäytymiskyvyttömyydeksi ja no.. tylsyydeksi? En todellakaan koe olevani tylsä, kaavoihin kangistunut tai yleensä kauhean jäykkäkään, mutta minä todellakin haluan suunnitella elämääni, matkusteluani, seuraavaa viikkoani, tulevia reissujani ystävien luokse, laukkuni sisältöä, seuraavan päivän vaatteitani jne jne. Se, että säästän kaksi vuotta interrailia varten, ei tee minusta yhtään vähemmän nuoruuden huumassa kylpevää nuorta aikuista kuin kesän ensimmäisestä palkasta reissurahoja repineestä seikkailjasta, mutta kuitenkin minä olen se tylsä kalkkis ja toinen rohkea hetkeen tarttuja. Olen itse asiassa todella pahasti lomamatkojen ja elämän aikatauluttamista vastaan. Liiallisuuksiin vietynä mikä tahansa on turmiollista: ei vettäkään saa juoda kerralla montaa litraa, mutta täysin ilmankaan ei ole hyvä. Mielestäni suunnitteluun pätee sama. En ole lyömässä lukkoon interrailini junavuoroja tai piirtelemässä karttaa kohteista, jotka Pariisissa pitää nähdä, mutta sen sijaan olen aivan hymy pyllyssä kirjoittanut paperille kaupunkeja, jotka haluan nähdä ja kauanko mahdollisesti haluaisin kaupungeissa viipyä. Tulin suunnitelmastani äärimmäisen onnelliseksi. Ja mitä saankaan kuulla ranskalaiselta sohvasurffajalta vieraskirjassa paljastettuani suunnitelleeni ensi vuoden reiliä: Even if you're a compulsive planner, --- , it was great to meet you.

                             

Se, että minulla on suunnitelmia, ei tarkoita, että niitä on orjallisesti pakko noudattaa. Jos tien päällä ollessa ajatus Milanosta ei huvita, skipataan Milano ja mennään mieluummin Torinoon, tai ihan minne vain sattuu sillä hetkellä huvittamaan. Suunnitelmani ovat lähinnä vain itseäni varten. Haluan fiilistellä tulevaa ja herkutella ajatuksella asioista, joita minulla on kenties edessäni tulevaisuudessa. Eiffel-torni tuolla, koiranpenturetki Kuopioon tuolla, Kroatian uimarannat tuolla ja valmistuminen koulusta tuolla. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua lillua etukäteen siinä riemussa, mitä tulevaisuudella on tarjota. Tällä hetkellä meillä on itse asiassa jo kakkospainos menossa ensi kesän interrailin suunnitelmasta. Ensimmäinen ei tuntunut enää hyvältä, joten se unohdettiin ja luotiin uusi. Väliäkö sillä, että se kakkosversiokin luotiin jo vuosi ennen reissua. Todennäköisesti tulemme näkemään vielä versio kolmosenkin ennen varsinaista matkaa, joka ei varmasti tule etenemään yhdenkään suunnitelmaversion mukaan. Mutta väliäkö sillä. Vedän ilolla mammahousujani vähän ylemmäs ja tiputan suosiolla harteiltani carpe diem -henkeen liittyvän seksikkyyden, jos se on tehtävä saavuttaakseni ihmisoikeudet tässä maailmassa. Minä vain suunnittelen ja tulen siitä iloiseksi, joten antakaa minun ja suunnitelmieni olla!

2 kommenttia:

  1. Jee, toinen suunnittelija! Matkojen suunnittelu on mun lempipuuhaa - pääsee fiilistelemään vaikkei olisi rahaa lähteä yhtään minnekään. Viikonloppuna just suunniteltiin Islannin reissua, vaikkei oo hajuakaan millon sinne pääsis. Ja oonpa päästäny suusta tällasenkin "Mennään Antarktiksen risteilylle sit ku ollaan jotai 40-50-vuotiaita" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kuulin slovenialaiselta couchsurffaajalta, miten mahtava paikka Islanti on. Oli kuulemma ollu miehen elämän paras reissu ja se kaveri oli käyny vaikka missä! Mä rakastan myös listojen tekemistä kaikenmaailman asioista ja tää yhdistyy aika hyvin reissusuunnitteluun, kun saa piirrellä paperille mitä kaikkee pitääkään nähdä/ottaa mukaan. Kohta saa alkaa jo lokakuun Korea-reissua miettiä tosissaan :)

      Poista