maanantai 1. syyskuuta 2014

Kappas,syyskuu.

Hämmennyksen hetket, kun astuin tänään ulos kotiovestani lähes vuorokauden tauon jälkeen (eilen vein ulos tasan roskat...), tämä syksyisyyshän on ihan kivaa. Ulkona oli lämmin, muttei kuuma ja aurinko paistoi jotenkin kesää surullisemmin, mutta kuitenkin onnellisesti. Ihan kuin aurinkokin tietäisi, että hopsansaa kohta mennään eikä nousta kunnolla ylös ennen kevättä. Jouduin kesken matkan heittämään takkini pois ja leijonankeltaiset syyssukkikset lähes hiostivat jalkoja vartin koulumatkan aikana. Kaikesta ihanasta lämmöstä huolimatta syksy epäilemättä kuitenkin on täällä ja se tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Lapset laahustavat koulumatkojaan isojen reppujensa kanssa, asuisalueen omakotiasujat jakavat puukoreissa omenoita tonttiensa ulkopuolella, yliopistoliikunta alkaa viimein, pihjalajanmarjat helottavat punaisina ja biologien ryhmäkeskustelu huutaa sienimetsäreissujen perään.


Hyvää fiilistä lisäsi ehkä pieni panostus myöhäisenä kouluaamuna. Jaksoin ensimmäistä kertaa koulun alun jälkeen vääntää hiukset astetta erikoisemmin ja laittaa vähän luomiväriä. Jälkimmäinen oli syksyauringon mielestä ilmeisesti huono veto, koska kirkkaudesta vuotavat silmäni levittivät kaikki yritykseni panostukseen heti alkuunsa pitkin naamaa. Mutta taikansa ne onneksi ehtivät jo tehdä ja syyskuun ensimmäisen päivän aamu tuntui hyvältä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti