tiistai 9. syyskuuta 2014

Nimeni on martta.

Ylitin ja alitin itseni saman päivän aikana. Yritän näin ennen yöunia keskittyä vain ylittämiseen, koska alittaminen on toivottavasti vielä paikattavissa huomenna, sillä tenttihän on vasta torstaina. Aikaa siis riittää.

Aloitin aamun kunnon truebiologihippeilyllä: tein hilloa. Elämäni ensimmäinen hillosatsi ja vielä toisten ylimääräomenista eli voisinko tätä maapalloa vielä enempää pelastaa. Kilo omppuja, 3dl kissojen ja koirien kanssa metsästettyä hillosokeria, kaikkiaan tunti aikaa ja tsädääm nyt minulla on kaksi ilmatiivistä (kannet painuivat alas) purnukkaa omenasosetta jääkaapissani. Hiukan löysäksi hilloni jäi, mutta mieluummin niin kuin, että olisin saanu kaksi purkkia tahmaisen hyllyvää marmeladia, jonka pelkkä rakenne, suutuntumasta edes puhumatta, saa minut voimaan pahoin.


Koska truemarttabiologilääkisläiselle ei riitä pelkkä hilloilu, täytyi muutkin oivan emännän kädentaidot tietysti huomioida. Siispä askartelemaan. Syyskuu on yksi painajaiskuukausistani, koska molempien mummojeni synttärit osuvat kuun alkuun ja kumpikin tietysti ansaitsee itsetehdyn onnittelukortin postiluukkuunsa. Tähän projektiin tuhlautui suunnitteluineen ja toteutuksineen toinen tunteroinen ja ylikin, koska kirjoitin kummallekin vielä henkilökohtaiset kirjeet korttien mukaan.

                          

Pelasta maapallo, check! Tee mummot iloiseksi, check!

Koska tässä vaiheessa kello tikutti jo reippaasti yli puolenpäivän, alkoi ahkeralla emännällä olla nälkä. Onneksi truemmammalla on aina jääkaapissaan porsaan sisäfilettä ja kaverilta edellisiltana sattumalta lainattu lihanuija, joten eikun siivoamaan lihaa ja nakuttamaan täydellisiä pihvejä marinoitumaan. Saatoin ehkä olla liian nälkäinen ja ylpeä saavutuksestani arvioimaan tilannetta kriittisesti, mutta joudun väittämään, että söin elämäni parhaan possupihvin omassa keittössäni tänään noin kello kolme. Oliiviöljy-sitruuna-currymauste-cayenne -marinadissa muhinut täydellisesti paistunut liha seuranaan riisiä ja salaattia. Marttailuni saavutti kliimaksinsa, ahh.

Ps. Lähikirjastoreissulla keräsin vielä Turun kaupungin ylläpitämältä auringonkukkapellolta mukaani vesisateessa riututuvan kukkayksilön koristamaan kotiani, joten kai ansaitsen muutaman hippipisteen lisää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti