maanantai 15. syyskuuta 2014

Olen niin innoissani...

Minulla tasan puoli tuntia aikaa hengähtää ennen uutta suurta koitosta. Olen taas haastamassa itseäni ihmisenä ja kotiini on tulossa saksalainen couchsurffaaja. Samoin kuin viimeksikin olen viimeiset pari päivää huokaillut, että mitä ihmettä miksi teen tätä, vaikka tiedän että tämä vain ahdistaa. Viikonloppuaamuina sain herätessä ihan fyysisiä jännitysväristyksiä pitkin kehoa, kun tajusin, että maanantaina taas mennään. Eilen junamatkalla huokailin ahdistustani nykyajan terapiatuolissa biologien ryhmäkeskusteluun ja sain jopa vastauksen miksi-kysymykseeni:

"Oot rohkea K!"


Näyttää hyvältä noin kirjoitettuna. Olisin vain oikeastikin, mutta tällä hetkellä on tyydyttävä tähän näyteltyyn rohkeuteen ja mentävä pää edellä päin seinää. Ehkä tarpeeksi monen esityksen jälkeen rooli jää jonain päivänä kunnolla päälle ja löydän rohkean todellisen minäni. Sitä ennen keskityn tsemppaamaan itseäni hokemalla, että jos kerran olen selvinnyt yksin kahdesta couchsurffaajamiehestä kolmen päivän ajan, kyllä minä yhdestä kivanoloisesta 23-vuotiaasta saksalaisnaisestakin selviän. Varsinkin, kun aion viedä hänet tänään illalla TLKS:n leffailtaan ja keskiviikkona Auransoutuihin, joissa paikalla on paljon seuraa pelastamassa minut vaivautuneisuuskohtauksilta. Että näin rohkea K.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti