tiistai 21. lokakuuta 2014

Korealaisten syvin olemus 4 päivän kokemuksella

Ota näistä nyt selvää. Ovat hurjan tehokkaita, kilpailuhenkisiä, opiskelevat raivokkaasti, ryyppäävät vielä raivokkaammin, rakastavat karaokea, juovat lisää, pelaavat juomapelejä ja syövät paljon. Ja juovat vielä vähän lisää. Nämä ihmiset ja tavat täällä ovat hämmentäviä, enkä tiedä saisinko oikein edes kirjoittaa aiheesta mitättömän neljän päivän kokemuksellani, mutta aion tehdä sen silti. Katsotaan, jos myöhemmin palaan aiheeseen viisastuneena.


Aluksikin korealaiset tykkäävät söpöillä, mikä sopii minulle erittäin hyvin, koska edellisestä söpöilymahdollisuudesta on aikaa tasan yhtä kauan kuin Jarkon lähdöstä eli parisen kuukautta. Käsi liimautuu toiseen käteen, pikkuinen koreatyttö pujahtaa poikkiksensa kainaloon ja puolison kanssa kuljetaan käsikynkkää. Nämä ovat aivan rakastuneita kaikki eivätkä peittele sitä! Ennen saapumistani Jarkko ohjeisti, että kaikkialla muualla saa söpistellä, mutta metrossa on hillittävä itsensä, mikä toisaalta on hassua, koska muilta osin metrossa määrää viidakon laki. Kadut ovat joka tapauksessa täynnä nauravia pareja, jotka hassuttelevat ja hihittelevät suukkoja vaihdellen, mikä on minusta valtavan herttaista. Aluksi mietin, että korealaisten identiteettiin kuulu vain olla intohimoinen ja kujeileva rakastaja, mutta sittemmin olen keksinyt loogisemman teorian. Ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa pussailla, on pussailtava kaduilla, koska toinen vaihtoehto on pussailla äidin ja isän silmien alla, nuoret kun asuvat vanhempiensa luona pitkälle aikuisikään. Yhtäkkiä kadut tuntuvat hyvältä idealta.



Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin! Ja korealainenhan juo. En usko enää sanaakaan suomalaisten hurjasta viinakulttuurista, koska minusta kaikki maailman ihmiset ovat aivan hulluja etanolinkäyttäjiä. Täällä juodaan kaljaa, sojua ja makkolia lantrattuna aivan kaikella. Paikallisia olutmarkkinoita hallitsee kaksi merkkiä, cass ja hite, joista jälkimmäinen on miedon makunsa vuoksi "tyttöjen kaljaa", vaikka jopa minun kokemattomaan olutsuuhuni molemmat maistuvat todella miedoilta. Keskieurooppalaiset vaihtarit vain naureskelevat näille korealaisten oluträpellyksille, mutta minusta olut on oikein juotavaa.
Jos olut täällä ei ole mitään superhalpaa (iso tuoppi n. 3000wn = 2,5e ravintolassa) paikallinen 19 prosenttinen soju on melkein vettä halvempaa. 350 millilitran pullo lähikaupassa maksaa 1200wn eli vajaan euron, mikä tuntuu suomalaisesta aivan mahdottomalta. Ei viina voi olla noin halpaa. Sojua juodaankin lähes kuin vettä. Ravintolassa iltaa istuvan kaveriporukan pöydässä on aina vähintää viisi pulloa sojua ja lisää tilataan sitä mukaa, kun ilta ja juomapelit etenevät, koska jos tämä maa jotain sojun ohella rakastaa niin juomapelejä. Itse en vielä ole kuullut peleistä kuin tarinoita, mutta jotain pelien suosiosta kertoo, että sojupullojen korkkien sisäpinnoille on painettu oikein numerot juuri erään juomapelin takia. Maultaan soju oli paljon odottamaani parempaa. Kuin oudon makuista vettä, koska viinalle tyypillistä poltetta kupin kumoaminen ei aiheuta. Onneksi tyttöjä on kuitenkin ajateltu myös sojumarkkinoilla ja kauppojen hyllyiltä löytyy eri tavoin maustettuja sojuja, että myös nirppiksemmät tytöt saavat ryypätä. Hurraa!
Hämmentävää kyllä kaduilla ei pyöri ylimäärin sojua napaansa vetäneitä laitapuolen setiä tai tätejä, vaikka lientä saa halvalla ja kaikkialta, joten ehkä korealaiset sittenkin osaavat jotain, mitä suomalaiset eivät osaa.



Käytökseltään tämä kansa on ristiriitaista. Metrossa huiskitaan menemään kuin riivattuina heikompia tyrkkien, mutta ravintolassa olet mulkku, jos hörppäät tuopista ennen kilistelyä. Samoin kaikille täytyy kumarrella ja erityisesti vanhempia ihmisiä kuuluu kunnioittaa. Metrossa samoille vanhuksille ei kuitenkaan aina anneta istumapaikkaa, joten hämmennys. Omiin korviini oudoin esimerkki tuosta vanhempien kunnioittamisesta tulee kuitenkin yliopistomaailmasta. Ylemmän vuosikurssin opiskelijaa tulee puhutella kunnioittavasti ja hänet kohdatessaan tulee kumartaa. Oikeasti, kumartaa. Yritin miettiä tätä Medisiinan käytäville ja olin shokissa. Jatkuvasti saisi olla kyyristelemässä.
Ravintolassa toimiminen on täällä myös vaikeaa, koska täytyy miettiä, monellako kädellä ja mistä kiinni pitäen kaataa juomaa kaverille. Vieraammalle kaverille juomaa kaadetaan kaksin käsin ja tutummalle yhdellä kädellä, alkoholia ei saa koskaan kaataa itselleen vaan jonkun muun on aina tarjottava, mitä tutumpi kaataja on sitä lähemmäs viedään kuppi kaadon aikana ja hörppyäkään ei saa ottaa ennen yhteistä aloitusta. You feel my pain? :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti