sunnuntai 5. lokakuuta 2014

#selfmade #donuts

Minä innostun harvoin ruuanlaittoon liittyvistä asioista hurahtamiseen rinnastettavaan tilaan asti, yleensä totean jotain hyvää ruokaa nähdessäni vain, että wou näyttääpä hyvältä, pitää joskus kokeilla, ja todellisuudessa unohdan jutun samantien. Tämä syksy on kuitenkin tuonut elämääni mimaalisen leipomishypen. Hyvin rajallisen ja lyhytkestoisen, mutta uusi kokemus tämä on silti.

Donitseja! Omatekoisia donitseja! Pinkkejä, suklaisia, kinuskisia, rasvaisia, nättejä, herkkuja! Donitseja!


Menin ja hurahdin. Tilasin netistä Kakkusankareilta donitsipellin ja nyt perjantaina väkersin elämäni ensimmäiset donitsit Turkuun reissaavien Kuopiokavereiden kunniaksi. Lopputulosta katsellessa minua ei oikeastaan edes kiinnostanut, miltä rinkulat maistuisivat, koska hykertelin vain maailman söpöintä ulkoasua. Minä <3 söpöt pikkudonitsit. Tietysti rakkasutarinaan mahtui paljon draamaakin. Tuhosin levyllisen suklaata roskiskuntoon yrittäessäni sulattaa sitä suklaakuorrutetta varten. Sydäntä raastoi heittää 200g ruskeaa kultaa möykkyiseksi palaneena roskikseen, mutta toisaalta ärsytti koko suklaa niin paljon, että roskiin heittäminen meni melkein terapiasta. Samalla päätin myös, että minun donitseistani ei sitten tule suklaadonitseja, koska toista levyä en ala donitsialttarille uhraamaan. Onneksi kinuski ja pomada alistuivat tahtooni, vaikka kuorrutteet eivät aivan oppiblogimaisesti dippaamalla donitseihin asettuneetkaan.

                               

Mausta voin sanoa, että kinuski oli tahmainen pettymys, joka takertui limanuljaskana kiinni kitalakeen, mutta pinkki pomada toimi täydellisesti. Jos jotain täytyy kuitenkin kritisoida niin hiukan liian innokkaasti olin puristanut sitruunaa tomusokeriseoksen joukkoon, mutta kai ekalla kerralla kaikessa pitääkin ainakin vähän sössiä jotain. Tärkeintä projektissa oli kuitenkin kaunis lopputulos. Minä sain nuo täydelliset pyörylät aikaan, ihan ite! :)


Ps. Ilmeisesti tästä maailmasta löytyy muitakin donitseihin kallellaan olevia. Ikinä en nimittäin ole nauttinut noin suurta instagram-suosiota, kuin perjantain donitsikuvalla. 42 tykkäystä hästägeillä selfmade ja donuts. Mitä ihmiset oikein etsivät IG:stä, että he eksyvät tykkäämään donitsikuvastani, jossa on tuollaiset hastagit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti