torstai 23. lokakuuta 2014

Soul jalkojemme alla

Eilen sain yhden aistin verran paremman ymmärryksen tämän kaupungin koosta, kun leikimme turisteja oikein tosissamme kipuamalla Namsan Toweriin aka Seoul Toweriin aka N Toweriin. Mitä näitä nyt on. Torni on Soulin suurin turistinähtävyys (enkä nyt meinaa vain fyysistä kokoa, höhö), joten ensimmäistä kertaa sain silmiini monta länkkäriä yhtä aikaa. Normaalisti yksittäiset tänne syystä tai toisesta eksyneet länsimaalaiset hukkuvat korealaisten joukkoon tehokkaasti. Onneksi torni on merkittävä nähtävyys myös korealaisille itselleen, joten aivan puhtaasti länsimaalaisten turistihupatuksesta ei ole kyse. 

                                
     

Oikeastaan korealaiset itse taitavavat hupattaaa tornista enemmän kuin me, koska Jarkolle oli vihjailtu, että torni on todella romanttinen kohde ja että sinne ei sitten reissailla poikien kanssa vaan viedään tyttöystävä tärskyille. No jaa, täytyy todeta. Jos lasinen näköalatasanne täynnä selfietikkujen kanssa pörrääviä turisteja on romanttista, niin Namsan Tower ehdottomasti täyttää romanttisen kriteerit, mutta itse sytyn romanttisessa mielessä muunlaisesta paikasta. Tietysti ilta-aikaan tähtitaivaan lailla jalkojen juuressa tuikkiva Soul ja siro skumppalasi kädessä keikkuen voisin muuttaa mielipidettäni, mutta opiskelijabudjetilla tuollaisia reissuja ei N Toweriin tehdä, koska tornin kahviossakin pelkkä oluttölkki maksoi 7 000 wonia.

 

Me kapusimme tornin juurelle ympäröivän metsän läpi samoillen, mutta laiskemmille löytyy myös bussikuljetus aivan tornin tyveen. Itse torniin noustaan hissillä sirpakan korealaisneidin ohjaamana 30 sekunnissa valoshow hissin katossa välkkyen, joten korkeita hissejä hiukan jännäävä ei ehdi ennen huippua edes tajuta, mihin vaijerin päässä roikkuvaan loukkoon on itsensä teljennyt 12 muun turistin kanssa. Simsalabim, huipulla ollaan. Hintaa tornivisiitillä on 9 000 wonia per nokka, mutta omalla kohdalla kyseessä oli yksi reissun ainoista must see -paikoista, joten hinnalla ei ollut edes oikein väliä. Kivoja maisemia pääsee kuitenkin ihailemaan ilmaiseksikin metsäreitin varrelle, jos yli 7 euron hinta ahdistaa.
   
    

Lopuksi ainut todiste Suomen olemassaolosta, jonka olen täällä nähnyt. Koti <3 Siellä jossain sinä olet.
   

2 kommenttia:

  1. Oon seuraillut sun blogia jonkun aikaa ja pakkoa sanoa, että tykkään tästä kovasti! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! Lokakuu oli vähän kiireinen kuukausi, mut nyt taas ahkerampana postaamisen suhteen :)

      Poista