maanantai 10. marraskuuta 2014

A-L-A-S-T-I

Isketään nyt pöytään tämän Krista ruikuttaa/jauhaa -trilogian toistaiseksi viimeinen osa.

Toistaiseksi tapahtunutta: Krista kirjoittaa Sykkeen avausjaksosta kiivastuneena vihaisen postauksen, joka jaetaan Sykkeen virallisella facebook-sivulla. Tämän seurauksena Krista saa tekstiinsä kymmeniä kommentteja, jotka epäilevät hänen medialukutaitoaan ja ovat jyrkästi eri mieltä tuohtumuksen tarpeellisuudesta. Kommenttimäärät kasvavat sekä tekstin kommentti-osiossa, että Sykkeen facebook-sivun kommenttiboksissa, ja Krista alkaa ahdistua. Olenko minä todella ainut, joka on tätä mieltä? Seuraavaa, alkuperäistä paremmin avavaa, tekstiä kirjoittaessaan, Krista ryhtyy epätoivoisiin toimiin ja jakaa "kohutekstinsä" omassa facebookissaan, saadakseen varmuuden, ettei hän yksin pitänyt jaksoa typeränä. Samalla hän jakaa ns. salaisen projektinsa 364 facebook-kaverilleen, joiden joukkoon mahtuu tuttuja ala-asteesta juuri tavattuihin.

Muistan, miten yläasteen terkkarin odotushuoneessa oli valistusjuliste, joka pyrki korostamaan henkisen yhteyden tärkeyttä nuorten seksuaalisessa kanssakäymisessä. Jotenkin tuo juliste ylevine tavoitteineen palasi mieleeni, kun läjäytin salaisen kirjoitusprojektini julkiseksi viime viikon keskiviikkona.

Vaatteet päälläkin voi olla alasti.


Tässä mä nyt oon. Alasti. En ole vuodattanut blogiini koko sieluani, mutta melko ison palan persoonastani, asenteistani, elämästäni, kodistani, tunteistani, vioistani ja ajatuksistani kuitenkin. Rakastan kirjoittaa ja olen syitä blogin olemassaoloon pohtinut jo aiemmin, joten tämän kirjoituksen suunta on muualla. Nyt jokaisella kaverillani on mahdollisuus lukea kaikki, mitä ole itsestäni jakanut. Kieroutunutta kyllä, mutta se tuntuu paljon pelottavammalta kuin ventovieraiden lukijoiden olemassaolo. Joku, joka tuntee todellisen minäni saa nyt mahdollisuuden verrata näkemäänsä todellisuutta blogini luomaan todellisuuteen. Entä jos he ajattelevat, että huijaan? Että en olekaan todellinen kummassakaan todellisuudessa? 

Olen kirjoittanut koko ajan omilla kasvoillani ja nimelläni. Blogi on myös ollut julkinen koko olemassaolonsa ajan, joten periaatteessa kaikki tuttuni ovat jo voineet nähdä salaisena pitämäni maailman, mutta epäilen silti tämän todennäköisyyttä. Kuitenkin tämän syksyn aikana piiloni on alkanut pikkuhiljaa rakoilla, kun tuoreet fetukset alkoivat nykiä hihasta, että hei mä oon lukenu sun blogia ja yksittäiset kaverit eksyivät tänne vahingon kautta. Paha siinä vaiheessa on kieltäkään, vaikka joka kerta sydän on hypännyt kurkkuun ja tehnyt mieli vaan kadota paikalta. Yhä enemmän alkoi kuitenkin tuntua, että aikapommi tikittää ja tieto leviää, mikä taas on hölmöä, koska ei minulla ole mitään salattavaa. Parempi siis ehkä itse pamauttaa kuvio pöytään. Tai seinään kuten tässä tapauksessa.


On se kuitenkin noloa. Miettiä muita lukemassa minun kirjoittamiani tekstejä. Samanlainen fiilis, kun unessa tajuaa, että on alasti koulussa ja mitään ei ole tehtävissä. Kaikki on näkyvillä, tavara tyrkyllä jne. Väitän osaavani kirjoittaa, mutta tietysti taito on lukijan silmissä ja korvien välissä. Ainakin tykkään kirjoittaa. Valokuvata en osaa, enkä edes omista iphoen kameraa laadukkaampaa kameraa. Tämä blogi ei todellakaan ole silmäkarkkia. Aivan blogin alkutaipaleelta löytyy niin noloa matskua, etten itse pysty niitä edes katsomaan. Tekee liian kipeää näyttää edes itselleen, miten kovasti sitä on yrittänyt olla jotakin. Kaikesta tuskasta huolimatta olen roikottanut noita ikivanhojakin postauksia mukana, koska ilman niitä en nyt olisi tässä. Ja niihin verrattuna kaikki on kehitystä :D Vaikka blogini on pullollaan typerääkin materiaalia, tykkään tästä ja tämä on harrastukseni. Blogi tulee pysymään julkisena tulevaisuudessakin, joten se on edelleen kaikkien luettavissa. Voin vain toivoa hienotunteisuutta, koska tuntuisi kaikkien riskien tiedostamisesta huolimatta kipeältä päätyä luen, koska se on niin järkyttävän typerää matskua -sarjaan. Mieluummin ei lue ollenkaan ja hakee myötähäpeäorgasmit jostain muualta.

Kiitos ja tervetuloa.

4 kommenttia:

  1. Huomasit varmaan, että blogin kirjoitukset saavat väärän tulkinnan ja saattaa aiheuttaa väärien mielikuvien yhdistämistä bogin kirjoittajaan, jos mm. yli 2,5 miljoonaa klikkausta kerännyt blokkari esittää blogitekstistä oman tulkintansa "turhan suureen ääneen".

    Ilkeitä ihmisiä löytyy ja sen vuoksi kannattaisi kirjoittaa blogia suurelle yleisölle tunnistamattomana. Toki on kunnioitettavaa, että kirjoittaa blogia omalla nimellään ja kuvallaan, mutta silloin kolhut voi tuntua hieman henkilökohtaisemmilta kuin tuntemattomana.

    Itse pyrin jättämään nettiin mahdollisimman pienen jäljen itsestäni, koska elämänkokemuksen karttuessa musta-valkoinen näkemys saa joissakin asioissa harmaan sävyjä. Luultavasti ei olisi kivaa, jos joku kaivaisi netistä vuosikymmenten takaisia mielipiteitäni kuvaamaan millainen ihminen minä olen vuosikymmeniä viisaampana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin todellakin, mutta en silti ole huolestunut enkä loukattu. Tiedän itse, mitä olen kirjoittanut ja mihin sävyyn, ja tiedän etten ole kirjoittanut mitään, joka voisi loukata jotakuta. Se on tärkeintä, koska blogini tarkoitus ei ole satuttaa vaan ihmetellä ja pohtia. Siksi olen tulevaisuuden kannalta huoleton, vaikka mielipiteeni vanhetessa muuttuisivatkin. Alamme lisäksi nykyaikana olla siinä tilanteessa, että jokaisesta jää jäljet nettiin, ja olen sen verran sinisilmäinen, että haluan nähdä oman aktiivisuuden tavallaan plussana itselleni. Ainakin jäljet ovat selkeästi omiani.

      Poista
    2. Tuo oma aktiivisuus netissä voi tosiaan olla myöhemmin eduksi.

      Vuosia sitten luin nettijutun, jonka mukaan rekrytoijat pitävät ihmistä liian outona, jos netistä ei löydy henkilön facebook-tiliä. Samassa jutussa taisi olla myös maininta, että ellei nainen meikkaa tai meikki on huolimattomasti tehty, niin henkilöä ei valita työpaikkaan. Oli jutussa muitakin sihteerikkö-tason typeryyksiä, joilla voi valita työntekijöitä, mutta joiden perusteella ei voi mitenkään päätellä suoriutuuko henkilö työtehtävistään.

      Lääkäreillä tuskin tulee olemaan työllistymisongelmia. Kirjoituksesi saattavat joskus edistää valintaasi tai... Toisaalta, joku lääkäri sattaa loukkaantua mielipiteistäsi, sillä hän on saattanut oppia kantapään kautta, että potilasturvallisuuden kannalta sairaanhoitajille pitää aika ajoin osoittaa heidän paikkansa hoitotiimissä.

      Poista
    3. Pahoittelut todella hitaasta vastaamisesta. En vaan jaksa uskoa, että se, että kritisoin tv-ohjelmaa ja tahdon hyvän työilmapiirin, olisi minulle miinus. Ei blogi välttämättä plussakaan ole, mutta kyllä taas huolestun, jos kriittisen tv-arvostelun takia jäisin tulevaisuudessa työttömäksi. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi ja yritänkin aina kiinnittää huomiota kirjoituksiini, ettei tarvitse myöhemmin katua mitä on kirjoittanut.

      Poista