sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Koreareissun randomeimmat

Kun matkustaa hassuun maahan, voi sattua hassuja juttuja.

Saat lentokoneessa ystävän.
Kärsin reippaista sydämentykytyksistä marssiessani teollisuushallin kokoluokkaa olleen lentokoneen käytävää omalle paikalleni Helsinki-Vantaalla aivan reissun lähtömetreillä. Pelotti niin, että luulin, että taju lähtee. Vieressäni käytäväpaikalla istui kuitenkin lentopelkoenkeli Busaniin konferenssiin matkalla olleen hammaslääkärin muodossa, joten hänen kanssaan jutustellessani sain pelkoni hallintaan. Pientä small talkia silloin tällöin, unta, ruokaa, leffa ja unelmantasainen lento, 8 tuntia sujui yllättävän helposti. Soulin päässä toveruutemme keski-ikäisen afrikkataustaisen brittihammaslääkärin kanssa jatkui, mistä olin iloinen, koska hänen kanssaan eksyminen ei hirvittänyt. Harmi vain, että kaverini passia pidettiin väärennettynä ja hän joutui erityistarkastukseen, jossa hänen passinsa tutkittiin mikroskooppilla... Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi ja tiemme kohtasivat vielä matkatavarahihnalla, jossa sain hänen osoitteensa ja kutsun tulla yöpymään ensi kesän interraililla. Hän ei kuulemma paljon käytä asuntoaan, koska asuu suureksi osaksi tyttöystävänsä luona. Wou.

Saat metsässä ystävän.
Vaeltelimme ekalla viikolla Jarkon ja hänen vaihtarikaverinsa kanssa heidän yliopistonsa läheisessä metsässä. Olimme ihan vain ihmettelemässä seutua, kun viereisellä jumppalaitteella vatsalihaksia veivannut nuori korealaisnainen puhkeaa puhumaan. Ensimmäinen shokki olikin juuri englantia puhuva korealainen, koska korealaiset eivät todellakaan puhu englantia, sen olin jo ehtinyt parissa päivässä oppia. Olin myös oppinut, että jos korealainen puhuu englantia, se tarkoittaa, että hän on elänyt Korean ulkopuolella. Niin myös tämä nainen. Anna paljastui matkabloggaajaksi, joka oli juuri palannut Lufthansan sponssaamalta 12 päivän Euroopan reissulta Souliin. Juttelimme parisenkymmentä minuuttia eri kulttuureista ja saimme Soulin ja Busanin valloitukseen hyviä vinkkejä, joista toteutimmekin aika monta.


Tapaat metsäystävän uudelleen 15 miljoonan ihmisen kaupungissa.
Alan ymmärtää, miten Salkkareissa hahmot törmäävät toisiinsa jatkuvasti. Jos se on mahdollista Soulissa, Helsingissä sitä tapahtuu väkisinkin jatkuvasti. Tapasimme Annan siis uudestaan toiseksi viimeisen päiväni iltana läheisessä supermarketissa ja sovimme lounastreffit seuraavaksi päiväksi. Hämmentävää, mutta totta.

Päädyt huvipuistoon.
Tavataan Jamsilin asemalla uloskäynti nelosen luona kello neljä, oli koreakaverin komento. Seuraavaksi olimmekin Lotte Worldin lippujonossa matkalla huvipuistoon. Päivä oli loistava, eikä Jarkon kanssa kaksin olisi ikimaailmassa eksytty kyseiseen paikkaan, joten koreakaverit kunniaan. Suomessa vaihtarina ollut Yong tarjosi päivän meille yllätyslahjana, mikä alkuun nieleskelytti, koska lippujen hinnat olivat n. 30e per nokka. Onneksi Yong oli kerännyt mukaan koko perhensä luottakortit, joilla sai reippaat alennukset lipuista, joten lopulta hintaa taisi jäädä noin kymmenen euroa per pylly. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa sisähuvipuistoon, näin öisen Soulin 70 metrin korkeudesta, ajoin elämäni parhaan vuoristoradan ja jonotin laitteisiin pidempään kuin ikinä. Keskimääräinen jonotusaika oli 40 minuuttia, mutta esimerkiksi supersiistiin vuoristorataan jonotimme hiukan yli tunnin. En silti valita, koska kokemus oli upea ja vuoristorata M-A-H-T-A-V-A.


Vaeltelet vuorilla, löydät metsästä makkolikaupan ja päädyt toiseen kaupunkiin.
Metsässä tapaamamme Anna suosittele Ascahan-vuorelle kiipeämistä ja tartuimme vinkkiin tokavikana päivänäni. Reitin alku oli hyvin suosittua vaelluspolkua ja tallustimme nahkakenkinemme ja converseinemme täyteen erävarustukseen vuorautuneiden keski-ikäisten korealaisten seassa ensimmäiset kolme tuntia. Valloitimme kaksi vuorta, söimme snickerssiä ja ihailimme maisemia. Kaksi vuorta ei kuitenkaan riittänyt vaan jatkoimme eteenpäin polkujen pienentyessä ja väen vähetessä. Pian olimmekin kiinalaisin merkein kirjoitettujen hautakivien keskellä mutkittelevalla kinttupolulla vailla hajuakaan, missä menemme. Matka jatkui ja kohtasimme metsään parkkeeratun mopon, jossa oli kyltti koreaksi ja nuoli toiselle polulle. Korealainen mieheni tunnisti sanan makkoli ja seuraavaksi löysimme itsemme ostamasta riisiolutta iloisilta miehiltä keskellä metsää. Siis anteeksi mitä? :D
Hautakumpujen keskeltä löysimme tiemme lopulta alas vuorilta päätyen Soulin naapurikaupunkiin Guriin, josta hurautimme metrolla takaisin hostellille.


Syöt yhä liikkuvaa mustekalaa.
Jälleen Annan vinkkejä. Busan on Korean etelärannikolla sijaitseja maan toiseksi suurin kaupunki, jonka erikoisuus on merenelävät. Vannoin etukäteen, etten syö yhä liikkuvaa mustekalaa, mutta sen verran yolotutti, että pakkohan se oli maistaa, kun pojat sitä päättivät tilata. Ei ollut hyvää, ei ollut pahaa, oli outoa. Lonkerot siis yhä liikkuivat lautasella ja imukupit tarttuivat hiukan suuhun, vaikka mustis oli hakattu veitsellä aivan palasiksi. Nyt odottelen vain minkälaisen madon mahdoin raa'asta kalasta ja mustiksesta saada...

                               

Nukut 24h spaassa.
Se oli kuin jokin uskonlahkon päämaja. Ihmisiä nukkui valtavan huoneen jokaisella lattianeliömetrillä samanlaisissa asuissa makuualustanaan ainoastaan ohuet peitteet. Halusimme Busanin matkalla säästää rahaa, joten päätimme yöpyä ensimmäisen yön ympäri vuorokauden auki olevassa kylpylässä. Korealaiset oikeasti harrastavat sellaisia! Paikka oli aivan täynnä perheitä, pareja ja kaveriporukoita. Yö oli kamala, koska kaikkialta kuului ääniä, oli kylmää ja levotonta, mutta silti olen iloinen, että teimme sen. Aamulla spaasta aukeni upea näköala Busanin suositun Haeundae-rannan yli ja ihmiset siirtyivät kylpemään, naiset omalle osastolleen ja miehet omalleen. Jos joissain Euroopan maissa ollaan vaikeina alastomuuden kanssa, niin korealaisilla ei ole sitä ongelmaa. Naisten osastolla rilluteltiin menemään kaikkialla alasti: puhuhuoneissa, pesutiloissa, kylpyaltaissa ja hierojalla.


2 kommenttia:

  1. Mulla tuli tästä mieleen että uskallanko lähteä Koreaan noin vain ilman paikallisia kontakteja. Vaikuttavat nimittäin olleen aika avainroolissa sun reissulla:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltaa uskaltaa! Varsinkin sunlainen maailmanmatkaaja. Korea oli musta loistava tapa ottaa ensiaskeleet Aasiaan, koska maa on kuitenkin hyvin länsimaalainen, mutta kuitenkin todella aasialaisella tavalla. Tietysti maa ei ehkä anna yhtä paljon kuin paikallisoppaan kanssa, mutta voin vaan suositella silti! Koska vaikka koreaa ei puhuisikaan kiitosta ja moita enempää, kaupungissa on helppo liikkua, koska kaikki metrokartat ja asemat ovat englantiystävällisiä.
      Vaikeinta on asioida ravintolassa, koska jos menu on koreaa ja henkilökunta puhuu vain koreaa, saattaa edessä olla vaikeuksia :D Mutta Soul kannattaa tsekata! Ja meille paikalliskaverit lähinnä neuvo kaupunginosia, joissa kannattaa käydä ja tietty hoiti tilaamisen tyylillä, jos johonkin mentiin syömään, mut 88% ajasta kikkailtiin menemään ihan omin länsimaalaisten nokkinemme ja selvittiin.

      Poista