keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kulttuurimatkalla kylän tuolla puolen

Lukitsin tänään itseni ensimmäistä kertaa ulos omasta kodistani. Odotin suurempaa dramatiikkaa, mutta en nähnyt yhdenkään pommin räjähtävän, kun oivalsin unohdukseni pyörävaraston ovella seisoessani. Minulla ei ollut edes kiire mihinkään! Tuntui melkein liian helpolta kääntää vain converset luentosalin sijaan TYS:in toimistoon ja hakea vara-avain. Paniikkikaan avaimen hukkaamisesta ei ehtinyt iskeä, koska muistin samantien, miksi avaimeni ei roikkunut nipussa muiden mukana. Lenkkeily, tuo kaiken pahan alku. Suuremmat voimat yrittävät selkeästi vinkata, että jätä se juokseminen sikseen.

TYS on onneksi virka-aikaan avaimensa unohtavalle opiskelijalle armollinen: vara-avaimen saa hakea YO-kylässä olevalta toimistolta aivan ilmaiseksi. Ilta-aikaan tai viikonloppuisin ovenavauksesta rapsahtaa kai 80 euron lasku, joten kannattaa tarkkaan valita minä päivänä lähtee lenkille ja irrottaa kohtalokkain seurauksin avainnipusta kotiavaimen, jonka sitten unohtaa eteisen pöydälle lojumaan. Suosittelen itse tiistai-iltaa.

YO-kylän toisella puolella tulee vierailtua aika harvoin, koska koti, koulu, jumpat, reitti keskustaan ja lähikauppa sijaitsevat kaikki eri puolella eikä Ylioppilaskylän arkkitehtuuri ole niin kaunista, että sitä viitsisi lähteä ihan asioikseen ihailemaan. Tänään kuitenkin ajattelin kulttuuriretkeillä, koska toiselle puolelle oli joka tapauksessa mentävä hakemaan ja palauttamaan vara-avainta. Retkeni oli hyvin suppea, mutta uskon kuitenkin saaneeni käsityksen länsipuolen elämäntyylistä, koska keskityin jokaisen lajin selvitymisen kannalta hyvin tärkeään elämän osa-alueeseen, ravinnonhankintaan.

Kävin nimittäin kaupassa.


Meidän puolella kylää on kaksi Siwaa, mutta toisella puolella on vain pikkuinen K-kauppa Kylävalinta, joten kyseessä on täysin eri kulttuuri, vaikka maantieteellisesti nämä alueet sijaitsevatkin hämmentävän lähekkäin. Olin siis vieraalla maalla, mutta yllättäen ostoksia keräillessäni huomasin, että kauppa on kuitenkin melko samanlainen kuin meidänkin. Kunnes pääsin kassalle. Kassalla kaikki oli toisin. Miksi meidän lähikaupassamme on myyjinä vain naisia, mutta toisella puolella minua palveli noin omanikäiseni komea nuorimies? Tämähän on aivan epäreilua! Lompakkoakaan ei viiltänyt maksaa ostoksista pientä lähikauppalisää yhtään niin paljon kuin omassa pikkusiwassa asioidessa, kun myyjä hymyili iloisesti. 

Taidan laittaa TYS:sille muutoshakemuksen. Minä tahdon länteen. Siellä on kaikki paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti