sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lääkisten välinen säbäturnaus

Tämä viikko oli hurja. Sain hennon otteen arkielämästä ja aloitin taas pienimuotoisen liikkumisen, selvitin IKK:n tentin kunnialla, vaikka ehdin Korea-matkan takia tasan kahdelle luennolle (ei puhuta siitä että tod näk päiväkotilapsikin olisi osannut tuon tentin), etkoilin railakkaasti shakkijuomapelin parissa biologien kanssa, lähdin baarista 6 tuntia 45 min ennen tentin alkua, katsoin leffaa kavereiden kanssa ja matkustin kurssini kanssa Helsinkiin rökittämään muita lääkiksiä sählyturnaukseen. Hurja viikko, mahtava viikko.

                               

Rökitys säbässä jäi vähän puolitiehen, koska hävisimme molemmat pelimme Tamperetta ja Helsinkiä vastaan, mutta periaattessa juhlimme kuitenkin sm-pronssia sählyssä ja sm-kultaa kannustuksessa, koska muilla joukkueilla ei ollut tsemppareita laisinkaan ja Kuopio ja Oulu eivät saapuneet koko turnaukseen :D Minä olin rehellisesti tosi pettynyt, etteivät pohjoisen joukkueet saapuneet ollenkaan, koska kerrankin, kun minä uskaltaiduin johonkin mukaan, olisi ollut hauska nähdä vieraampiakin naamoja. Tai toisaalta tuttuja naamoja, jos Kuopion jengiin olisi osunut vaikka joku tuttu. Ei sillä tietysti, että kyllä oma kurssinikin osaa olla vielä paikoittain liian vieras, eli ehkä tämä meni tälläisestä kurssiparisuhdeleiristä. Tilanne oli kuitenkin se, että hallilla oli noin 30 aurislaista (eli me C. Auris), 11 tamperelaista, 12 helsinkiläistä, tuomari ja hyvin kyllästyneen oloinen Attendon edustaja. Jatkoilla tilanne oli vieläkin heikompi, koska paikalle Helsingin lääkiksen kerhotilalle saapui samat noin 30 aurislaista ja noin 10 tamperelaista. Vietimme siis melkein typistettyjä kurssibileitä vähän normaalista poikkeavassa osoitteessa, Tivoli vaihtui Euphoriaan.

                               

Mutta en valita. Jos valittaa nauttiessaan ovelta-ovelle -bussikyydistä kaupungista toiseen, jännittävän sählyturnauksen seuraamisesta, ilmaisesta lounaasta ja illallisesta, muutamasta tarjotusta juhlajuomasta, loistavasta seurasta ja kattoterassinäkymästä yli Suvilahden, on kohtuuton ja hölmö. Enkä ole kumpaakaan, joten tyydyn olemaan vain yksinkertaisen riemuissani, että kyseinen reissu meille järkättiin, että lähdin sinne mukaan ja että niin moni muukin meistä lähti sinne mukaan, koska Turku oli tuon turnauksen ehdoton henkinen voittaja.


Kaiken ihanuutensa lisäksi reissu opetti minulle taas uuden ulottuvuuden turkulaisuudestani. Sen lisäksi, että Helsingin näkeminen muistutti taas minulle, miten rakastankaan Turkua, rakastan nyt myös enemmän kouluani, joka on juuri Turussa. Meillä oli keskenämme hauskaa, me nauroimme ja pelasimme kurssijoukkueella muiden kaupunkinen kaikista kursseista koottuja all stars -joukkueita vastaan hyvin tiukasti. Ymmärrän kyllä Tampereen pelaajien paljastaman pointin, että heidän karsintaturnauksensa voittaneet kutoset ovat viikonloppuisin paljon kiinni töiden takia, ja all stars -joukkue oli ainut mahdollisuus, mutta se ei vähennä ylpeyttäni meidän joukkueesta ja tunnelmasta. Vannon rakkauttani edelleen myös meidän ikiomalle Tivolille, koska Helsingin Euphoria ei räjäyttänyt tajuntaani. Tiestysti jumalaisen upeasta kattoterassista täytyy olla hiukan (ja aika paljonkin) kateellinen, mutta kyllä muuten Tivoli vetää pisteet kotiin. Meillä on hienompi sauna, siniset seinät tekevät tilasta tunnelmallisemman ja pöytäfutishuoneen nuhjuiset sohvat kotoisampia. Hyvä Turku!

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti