sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Punainen laulukirja a.k.a NSV

Minulla on vahva historia seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön asiakkaana sekä myös palveluntuottajana. Aivan pikkutyttönä kävin kerhossa, sitten varhaisnuorten leireillä, myöhemmin riparilla ja isosenakin viihdyin eri leireillä kolme vuotta. Noiden vuosien takia maksan edelleen, ja erityisesti tulevaisuudessa, kun minulla on jotain muitakin verotettavia tuloja kuin opintotuki, kirkollisveroni ilolla. En sillä, että uskoni vaatisi sitä tekemään, vaan tiedän kokemuksesta ev.lut kirkon tekevän hienoa ja tärkeää työtä lapsien, nuorten ja perheiden parissa. Tuota toimintaa haluan tukea, jotta muillakin olisi mahdollisuus vuosien päästä löytää itsensä olohuoneen sohvaltaan lauleskelemassa lähes itkien riparilauluja. Tarina on tosi, koska tässä minä laulelen ja Juha Tapio huutelee kaiuttimista.


Miten en muistanutkaan näitä aiemmin! Tilkkutäkki-levythän on jo ikivanha juttu, ja tarkemmin ajateltuna se itse asiassa taitaakin olla syy, miksi en niitä tajunnut. Kävin nimittäin riparini kesällä 2007 ja ekat kaksi Tilkkutäkki-levyä on wikipedian mukaan julkaistu jo tätä ennen. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, koska onhan tämä nyt siistiä. Melkein pelottavaa, miten laulujen sanat palautuvat päähän monen vuoden totaalisen pimennon jälkeen. Sieltä ne vain soljuvat, samoin kuin eri lauluihin kehitellyt omat pienet kertaukset, taputukset ja muut jipot. Jos hajuilla on vahva yhteys limbisen järjestelmän kautta tunteisiin, niin on pakko olla musiikillakin <3 Uskomatonta.


Sen lisäksi, että hyppään yhden säkeen kuultuani noin miljoonaan kesäntuoksuiseen, itkettävään ja naurattavaan muistoon yhtä aikaa, näiden joidenkin biisien sanat ovat oikeasti kauniita. Edelleen.

Kerro liikkeillä tanssijan: minä rakastan, minä välitän vieläkin
Kerro maailmassa näytelmän: minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin
Puhu viivoilla taulussa
Puhu ilmeillä
Kuiskaa sanoilla laulussa
Tee sydämestäsi kaikki se

Tee se niinkuin herralle


Vähän kuin tuoksuttaisi tuttua aurinkorasvaa ja mieleen palaisi tuoksun myötä kolmen eri ulkomaanreissun, festarikesän ja juhannusyön jokainen hetki yhtä aikaa, mutta kysyttäessä ei osaisi kuitenkaan nimetä yhtä tiettyä hetkeä. Muisto tulee kokonaisuutena hymyä, naurua, haikeutta, ikävää ja aurinkoa.

Kun taivas laulaa
Meidän sielussamme soi
Kun taivas itkee
Lohdun helmet pisaroi
Kun taivas hymyilee
Meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi 



Hurjan monta vuotta sitten olin onnellinen. Onneksi olen vieläkin. Eivätkä muistot mihinkään katoa.

Ps. Siis apua, mikä muistovyöry noiden kuvienkin pläräämisen kautta iski vasten kasvoja. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti