keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Shokki

Shokki = Šokki (myös sokki tai shokki < ransk. choc) on lääketieteen termi, jolla on useita toisistaan eroavia merkityksiä. Yleisimmin šokilla tarkoitetaan verenkiertošokkia, mutta sanalla tarkoitetaan myös esimerkiksi reaktiota äkilliseen henkiseen iskuun. Yhteistä kaikille šokkityypeille on, että ne suojaavat elimistöä äkillisen kriisin (joko fyysisen tai psyykkisen) sattuessa kohdalle.

Kävin ihan tarkistamassa wikipediasta, etten vain käytä lääketieteellistä termiä väärässä asiayhteydessä, koska minähän en kuitenkaan mitään mistään tiedä, kun en ikinä ole sairaalaan työmielessä astunut. Olen vain naiivi lääketieteen kakkosvuoden opiskelija, joka haluaa uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta ehei sekin on väärin, koska pitäisi kiltisti uskoa, että lääkärit ovat hoitajia pilkkaavia hirviöitä ja hoitajat aliarvostettuja taitureita. Samalla täytyisi antaa Ylen Syke-sarjalle jokin vuoden parhaan kotimaisen draamasarjan palkinto, vaikka ohjelman juoni on ennalta-arvattava, näyttelijät kankeita ja yleistykset liian alleviivaavia. Parasta tietysti olisi, jos olisin vain pysynyt koko ajan hiljaa.

Entä, jos en suostu?

Syke jakoi edellisen ohjelmaa käsitteleen postaukseni facebook-sivullaan, mistä seurasi blogini historiassa ennennäkemätön katselija- ja kommenttivyöry. Mistä seurasi minulle shokki, koska ihmiset olivat kovasti närkästyneitä.

"Mitäs jos se blokkaaja menis sinne sairaalaan töihin, eikä arvostelisi kyseistä sarjaa oksettavaksi ja sanoisi sitten vasta onko upeaa sanoa opiskelevansa lääkiksessä ja työskennellä sairaalassa."

"Oi voi. Mä luulin, että enää vain Salkkareissa ja Kaunareissa ihmisillä menee fakta ja fiktio sekaisin."
"Jepjep, kyllä ne vaaleanpunaiset lasit siitä naamalta tippuu ku tämä kirjottaja pääsee sairaalamaailmaan tutustumaan, ja varsinkin opiskelijan roolissa, hahah! Oksettavaa, it is."

En ala sen enempää ylläolevia ruotia, koska minulla on paljon muutakin sanottavaa, mutta mietin vain, että pitäisikö minun nyt siis ottaa ne v.pun. lasit pois päästä vai laittaa ne päähän, kun kommentit ovat keskenään tämän suhteen ristiriidassa. Osan mielestä sekoitan faktan ja fiktion, toisten mielestä kaipaan kunnon herättelyä todellisuuteen... Ehkä saan valita.

Oli siis virhe sanoa, etten halua kuvitella tekeväni töitä sairaalassa, jossa hoitajat ja lääkärit vihaavat toisiaan. Ymmärrän. Sanottuani tuon leimauduin naiiviksi lääkisopiskelijaksi, jonka pitäisi mennä oikeasti sinne sairaalaan töihin. Lohdutuksen sana kommentoijalle: sinne minä olen koko ajan matkalla, mutta vielä eivät päästä. Se, etten ole nähnyt sairaala-arkea ei kuitenkaan muuta faktaa, että en oikeastaan haluakaan nähdä tuollaista sairaala-arkea. Pitäisikö minun todella purematta niellä, että hoitajien ja lääkäreiden kuuluu vihata toisiaan eikä asiaan ole luvallista hakea muutosta? Miksi ihmiset haluavat niin tiukasta pitää kiinni kusipäälääkäri vs. hoitaja -mielikuvista, kun minä vain haluaisin kuilun kapenevan? Minä tiedän, että sairaaloista löytyy hirviökirurgeja, mutta haluan myös uskoa, ettei niitä olisi pakko olla. Ihan oikeasti, olenko minä ainut, jonka mielestä Sykkeen sairaalamaailma (oli se totta tai tarua), jossa lääkärit ja hoitajat ovat jatkuvasti napit vastakkain, on oksettava. Ei minkään työyhteisön kuulu olla sellainen, mutta kun erehdyn kritisoimaan asiaa, saan vastaani hyökyaallon, joka komentaa minut sairaalaan kyynistymään. En minä tahdo kyynistyä! Minä tahdon olla hyvä lääkäri, joka kykenee tasapainoiseen yhteistyöhön muiden kanssa, ja koen, että minulla on siihen oikeus. Make love, not war.

Oli myös virhe lääkisopiskelijana kommentoida sarjaa, jonka tarkoitus on nostaa esiin aliarvostettuja sairaanhoitajia. Nyt olenkin lääkäripyrkyri, joka ei kestä, että omaa ammattiryhmää vähän pilkataan ja aikaisemmin lytättyjä sairaanhoitajia vuorostaan nostetaan ansaitusti jalustalle. Niin sitähän minä juuri tarkoitin... Mutta entä, kun minusta tuo Ylen Syke ykkösjakson perusteella vain oli heikkoa draamaa, joka sortui juonen ennalta-arvattavuuteen ja ennen kaikkea typerän alleviivaavaan lääkäriläppään. Kestän lääkäreiden mollaamisen, koska teen sitä jatkuvasti itsekin, mutta en kestä, että se tehdään typerästi katsojaa aliarvioiden. Sairaanhoitajille annan kaikki arvostuspisteet ja tykkään ohjelman näkökulmasta sairaalamaailmaan hoitajan silmin. Kyse ei ole siis asennevammastani lääkäriyttä/hoitajuutta kohtaan vaan puhtaasti siitä, että toistaiseksi Syke on minusta vain ollut huono sarja.

Tietysti en tästä mistään olisi saanut vielä sanoa mitään, koska takana on vasta yksi esitetty jakso, mutta tuon typerän ylikorostetun lääkäri vs. hoitaja -asetelman takia en voinut hillitä itseäni aiemmin, enkä myöskään nyt, kun minusta on maalattu ärsyttävä lääkisopiskelija.

Tästäkin kaikesta huolimatta istun tänään sohvalla kello 21 sormet ja varpaat ristissä jotakin viime viikkoa parempaa toivoen, koska jossain Syke onnistui. Se koukutti minut. Toistaiseksi kiukun voimalla, mutta väliäkö sillä.

6 kommenttia:

  1. Ohjelmaa katsoessa kannattaa miettiä, minkälaisen kuvan ohjelma luo sairaanhoitajista.

    Viestien perusteella näyttäisi, että sairaanhoitajat ovat esiviritettyjä loukkaantumaan lääkäreiden kaikista kommenteista. Ajattele vaikka aikaisempaa kirjoitustasi, jossa olit lähinnä ärsyyntynyt, koska ohjemassa lääkärit esitettiin tiimityöhön kykenemättöminä henkilöinä. Miksi ihmeessä kirjoituksesi sai aikaan niin voimakkaan sairaanhoitaja-reaktion?

    Sairaanhoitajat taitavat olla paljon yksinkertaisempia kuin olin kuvitellut, miksi ihmeessä heittää "kasva-aikuiseksi"-loukkauksia henkilölle, joka ymmärtää ihan "aikuismaisesti" terveydenhoidon olevan tiimityötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin... Kieltämättä liekki leimahti aika roihuten, kun erehdyin kommentoimaan kriittisesti hoitajia korostavaa sarjaa, varsinkin kun satun olemaan lääkisopiskelija. Ikävintä tässä kaikessa tietysti on, että en tarkoittanut mitään ikävää hoitajia kohtaan vaan päinvastoin. Silti kuviota käännettiin niin, että tuleva lääkäri ei kestä, että hoitajat esitetään pääosassa ja lääkäreistä näytetään ikävyyksiä. Noh. Itse tiedän, mitä ajattelin ja olen sitä niin monen kommentin verran jo avannut, että ne jotka haluavat pointtini tajuta, sen toivottavasti näkevät. Kiitos paljon kuitenkin ymmärryksestä.

      Poista
  2. Kommentoin jo edelliseenkin postaukseen ja edelleen olen samoilla linjoilla kanssasi! Olen siis myös LL-opiskelija ja esim juonteella näin ihaltaivan hyvää yhteistyötä hoitajien ja lääkärien välillä, joten itse en ainakaan ole päässyt todistamaan tuon sarjan kaltaista vihasuhdetta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurraa! Meissä on tulevaisuus, joten vapautetaan jo tää ala näistä traumoista.

      Poista
  3. Krista, jos tästä postauksesta voisi tykätä, niin mä tykkäisin tosi kovaa!!! Mä olen siis entinen sh, ihan pari vuotta sitten valmistunut ja opiskelen Turun lääkiksessä, mutta hoitotieteen laitoksella. Mä voin allekirjoittaa sun kirjotuksen ihan siksi, koska se oli mun mielestä niin hitsin hyvin argumentoitu.

    Mä olen vallan nuori mutta siitä huolimatta nähnyt noita kusipääkirurgeja todella paljon. Olen myös nähnyt todella paljon kusipäähoitajia. Ja ihania. Ja ihania lääkäreitä. Erilaisia ihmisiä.

    Sairaalahierarkiaa valitettavasti on. Mutta me voidaan yrittää vaikuttaa siihen! Ensimmäinen askel on, että opitaan kumpikin ammattiryhmä arvostamaan itseämme ja sitten myös toisiamme ja käyttäydytään sen mukaisesti.

    Itse ainakin lupaan, että jos osastonhoitajan tehtävässä joskus toimin, niin tämä tulee olemaan ehdoton kunnia- asiani.

    Paljon tsemppiä ja menestystä, saat mielellään tulla just mun työkaveriksi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tästä kommentistä vois tykätä, mä tykkäisin tosi kovaa :D Kiitos paljon saman "naiiviuden" jakamisesta ja tsempistä, koska en mitään pahaa mihinkään suuntaan tarkottanut tällä enkä alkuperäiselläkään postauksella, mutta silti se vähän käänty niin. Just tuo, että vaikka sairaalahierarkiaa löytyy niin sitä ei olis pakko olla tuollasena. Tietysti jonkun pitää olla se vastuunkantaja hallinnon tasolla, mutta oikeassa potilastyössä toimittas tiiminä sen sijaan, että möyritään "omissa rooleissa" hoitajia aliarvioivina lääkäreinä ja lääkäreitä inhoavina hoitajina. Huh, olipas lause.

      Laitetaan toivo meihin tulevaisuuden sairaaladuunareihin ja nähdään töissä ;)

      Poista