keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vaatteidenvaihtoilta

Biologit ovat mahtavia. Tuohon ei ole muuta lisättävää kuin, että olen valtavan iloinen, että aloitin bilsan Turussa juuri syksyllä 2012 noiden ihmisten kanssa. Maanantaina osallistuin aktiviteettiin, joka heidän kanssaan tuntui maailman luonnollisimmalta ja vaati tapahtuakseen vain yhden facebook-huutelun, vaikka ainoastaan supermuotiblogeissa touhua nähneenä olin epäileväinen. Meillä oli vaatteidenvaihtoilta.

Olin aluksi hyvin epäileväinen, että jaahas jaahas mitenköhän tämä toimii, ovatko tuomani vaatteet liian huonoja, sopiiko minulle edes kenenkään vaatteet ja tykkääkö kukaan mistään tuomastani jnejne. Minä osaan repiä huolta ja stressiä ihan kaikesta... Kaiken kaikkiaan minusta olisi vain ollut hurjan ikävää kerätä itse hienoja löytöjä, jos en kykenisi tarjoamaan mitään vastalahjaksi.

                           

Onneksi murehdin taas turhaan kaikesta. Kaikkien vaatteet olivat aivan samantasoisia perusvaatteita sisältäen yksittäisiä helmiä ja kooltaan olimme hämmästyttävän yhteensopivia. Osalle omat vaatteet vain olivat käyneet liian isoiksi ja toisille liian pieniksi, mutta vaihto toimi loistavasti. Itselle suurin shokki oli laittaa kiertoon alunperin Lindexin tummansiniset chinot, joita pidin jalassa ihkaekana koulupäivänä Turussa aloittaessani bilsan laitoksella. Silloin housut olivat rennon löysät, mutta toissapäivän sovituksessa reidet olivatkin tiukat, eikä kyse ikävä kyllä ole kyykkäämisen tuomista muutoksista. Olen hitaan varmasti lihonut, vaikka liikuntaa olen harrastanut enemmän kuin miesmuistiin. Katkera nainen täällä hei! Noiden housujen kohdalla on kuitenkin kyse superkierrätyksestä, koska itse ostin ne aikanaan kirpparilta Kuopiosta, uudenveroisena mutta kirpparilta anyway, ja nyt housujen matka jatkui edelleen eteenpäin.

                              

Minulle ilta oli jättipotti, koska löysin kokonaisen vaatekaapin kaverini lattialta. Sain Vilan mustan pitsitopin, jollaisen olen aina halunnut, mutten ole hennonut ostaa, mustan kynähameen, joka istuu täydellisesti olematta kuitenkaan ylijäykkis, kevyen kuviollisen kesämekon ja korkeavyötäröiset farkut. Farkut ovat koko setin jännin juttu, koska olen aina halunnut yli navan nousevat farkut, mutta en ole koskaan uskaltanut ostaa, koska olen pelännyt niiden jäävän kaapin perälle. Nyt minulla kuitenkin on sellaiset ja laitoin ne ilolla jalkaan heti eilen. Tietysti tunsin pyllyni hetkittäin aivan valtavaksi (mikä oli syy etten ollut ostanut farkkuja itse), mutta selkä suorana kulkiessani ja tennareiden läpsyessä vasten Medisiinan lattiaa, jouduin olemaan tyytyväinen. Tuntui hyvältä.

Kuvatodisteita housuista ei marraskuisessa Suomessa paljon oteta, mutta sen sijaan housujen parina ollut onnellinen yläosa voidaan nähdä alla.

                               

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti