tiistai 18. marraskuuta 2014

You've got a friend in me

Ehdin juuri viime viikolla kehua, miten avainpalvelu toimii TYS:sillä ja nyt he ovat keksineet ihan uuden palvelun, joka vieläpä sisältyy vuokraan. Minun ei tarvitsekaan ikävöidä täällä Jarkkoa yksin vaan TYS salli minulle kämppiksen. Löysin nimittäin eilen keittiön allaskaapistani hiiren. Tai ehkä löytää on väärä sana, koska kasvokkain emme ole vielä tavanneet, mutta eniveis. Hän on kuitenkin ehkä vain ujo, koska pimeässä kaapissa temmellettiin kyllä roskakori kahisten mutta heti, kun yritin lähestyä tuttavuuden tekemiseksi, vaiettiin tyystin. Tämä ei kuitenkaan ole vielä suhteemme rajuin kiistakapula vaan kohteliaiden käytöstapojen puutetta vakavampana ongelmana pidän kämppikseni mieltymystä ulostaa ympäri allaskaappia. Okei ymmärrän, että jokainen saa omassa huoneessaan tehdä mitä haluaa, mutta kyllä minusta tuossa mennään jo jonkun rajan yli. Sama huone on kuitenkin minun ruokailutilani. Toisaalta tungen roskani hänen kämppäänsä, joten ehkä hän vain kostaa kakkaleikeillään. Tai sitten hän onkin joku pervo! Voiko sellaisesta valittaa?

No juu, palataanpa todellisuuteen. Olin oikeasti kauhuissani ja oksennuspisteessä, kun eilen sohvalla istuessani kuulin keittiön suunnasta ääniä. Mietin aluksi, että kas kummaa, kun kuuluu ikkunan läpi ulkoa äänet kovasti ja uteliaana hipsin keittiöön ihmettelemään lisää. Uteliaisuus loppui kuitenkin lyhyeen, kun tajusin, että rapiseva ääni kuuluu minun allaskaapistani eikä ikkunan takaa, ja samantien välähtivät mieleen allaskaapin sokkelin alta muuton jälkeen löydetyt hiirennakit. Tuolloin TYS vastasi ihmettelyyn, että ongelma on poistunut ja kolot tilkitty, joten no worries. Eikä ollutkaan worries ennen eilistä. Allaskaapin lattialla lojuvat hiirenkakat kun alkoivat olla minusta vähän worries.


Panikoin hetken ja kirosin maapallon toisella puolella nukkuvaa Jarkkoa. Miksi juuri nyt, kun olen yksin täällä?? Onneksi äiti sentään sijaitsee samalla mantereella, joten otin hätäpuhelun Kuopioon ja sain vastaukseksi rauhoittelua ja pientä naureskelua. Vinkkeihin tyhjentää rapiseva roskis jouduin sanomaan ei, koska pelkäsin, että vikkelä otus livahtaa ulos heti, jos kaapin oven erehdyn avaamaan. Koko asunnon laajuista hiirijahtia en jotenkin kaivannut kello yhdeksän illalla, kuten en myöskään riskiä joutua nukkumaan hiiren kanssa samassa sängyssä. Kaappi siis tiukasti kiinni ja huoltokutsua ISS:lle.

Joku voisi tuhista, että ei tuo nyt iso juttu ole ja että hiiri on vuosisatoja elänyt ihmisen pöytävieraana, mutta kyllä se vaan on iso juttu. Minun kodissani on hiiri! Hiiri! Saastainen pieni siimahäntä, joka juoksee kauhean lujaa, lisääntyy villisti, elää minun keittiössäni ja syö minun roskani. Se on kuvottavaa! Yök. Yök. Yök. Kestän hiiren ehkä mökkiolosuhteissa viikonlopun ajan, mutta kaupunkikodin täytyy olla tuholaisvapaa, enkä todellakaan ala jakaa keittiötäni papanoita ympäriinsä levittelevän minirotan kanssa. Joten jos TYS, ISS tai kuka tahansa jolle maksankaan täällä asumisesta, voisi tulla tappamaan tuon eliön, olisin kiitollinen. Ja mieluiten mahdollisimman pian, koska tuo rapina on hermojaraastavaa.

Tietty toisaalta kaikilla ei olekaan kämppiksenä Stuart Littleä. Et lälläspöö, mullapa on.

Kuva: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Wood_mouse

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti