maanantai 8. joulukuuta 2014

Henkinen ikä

Viimein! Virallisesti neiti 22 wee ja vihdoin tunnen itseni kokonaiseksi. Aiemmin olin kuin Sykkeen nelosjakson(?) mies, joka koki vimmaisesti toisen jalkansa olevan täysin irtonainen itsestään, jalka ei vain kuulunut häneen. Samalla tavoin 21 vuoden ikä ei kuulunut minuun. Kaksikymppisyyden otin pari vuotta sitten vastaan ilolla, pääsinhän vihdoin eroon teinileimasta ja samalle vuosikymmenelle Jarkon kanssa, mutta kaksiykkösyyttä en ikinä ottanut haltuun. Ikää kysyttäessä jouduin arpomaan, että äää öööö minkäs ikäinen minä olinkaan ennen kuin osasin pullauttaa luvun 21 leipälävestä ulos.


Arpominen huipentui noin kuukausi sitten, kun esittelin itseäni TLKS:n jäsenpalvelutoimikunnan osaltani ihkaensimmäisessä kokouksessa: Moi oon Krista, öööööööö Aureukselta ja kakskytkaks vuotta. Kova yritys loikata omalta kurssilta ja sujuva vale, että hauska tavata teidätkin. Kurssimoka menee ajatuspierun piikkiin, koska olin juuri hetkeä aiemmin miettinyt päässäni sanaa elegans, joka siis on kolmosten kurssinimi, mutta ikä kumpusi jostain syvemmältä. Kehoni ja mieleni hylkivät 21 vuoden ikää ja yrittävät epätoivoisesti kehittää jonkun defenssin suojakseen. Luonnollinen ratkaisu on valita kuukauden päässä odottava 22 vuoden rajapyykki, joka huokuu kaikin puolin täydellistä harmoniaa. Kaksi identtistä, kauniin parillista lukua, ikä täynnä nuoruutta, muttei enää liiallista tyhmyyttä, parilliseen syntymäaikaan sointuvat luvut ja identiteetin ja iän täydellinen kohtaaminen. Ahhhhhh.. Minä olen syntynyt ollakseni 22-vuotias.


Tänään minä sitten viimein olen tuossa maagisessa iässä ja saan aloittaa tähän astisen elämäni parhaat 365 päivää. Rajallisesta riemusta on nauttittava, koska en ole vielä päättänyt, kuinka suhtaudun nurkan takana odottavaan kakkosen ja kolmosen liittoon.


Ps. Ai, että oliko mulla hauskaa näitä kuvia muokatessa! :D
Pps. Alin kuva Koreasta Jarkon yliopiston vessasta keskellä yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti