tiistai 2. joulukuuta 2014

Jotain uutta kerran 18 vuoteen

"Jouluaattona, jos lentoyhteydet toimivat,
on minun ensimmäinen joulujuhlani poissa kotoa;
ja kirjoitetaan siis täten julkinen blogiteksti aihetta käsittelemään ja kehotetaan
kaikkia tätä tekstiä asiaankuuluvalla hartaudella pohtimaan
sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä
se, joka tämän innon sammuttaa ja spesiaalia joulujuhlaa jollakin
tökeröllä taikka sopimattomalla kommentoinnilla häiritsee,
on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen
ärsytykseen, jota kirjoittaja ja poikaystävä kokevat
ja sille lopulta suklaaövereissään kuitenkin nauravat.
Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa."

Tämänkin yllä olevan koko muistini keston jatkuneen perinteen tulen mahdollisesti missaamaan tänä jouluaattona, koska tänä jouluna en olekaan kotona. Tai ei sillä, että olisin ollut kotona kotona jouluaattona varmaan 19 vuoteen, mutta tänä vuonna en ole edes omien kotijoukkojeni parissa. Tänä jouluaattona juhlin aattoa nimittäin Jarkon perheen kanssa. Elämäni eka kerta, kun vietän joulua muualla kuin kotona ja Jarkon perheen eka kerta, kun mukaan joulunviettoon änkee ylimääräisiä. Yhtä ekaa kertaa koko aatto siis.


Me siirryimme vuorottelujärjestelmään viime jouluna kahden erillään juhlitun jouluaaton jälkeen, koska eri paikoissa noin rakkaudentäyteisen juhlan viettäminen ei tuntunut oikealta. Kesken aaton emme juhlapaikkaa pystyisi myöskään vaihtamaan ja toisaalta olisihan se mölöä kesken kaiken pakata kimpsut ja kampsut ja rynniä seuraavaan paikkaan, että kaikki varmasti saavat pienen ja stressaantuneen osansa meistä. Siispä sovimme aaton vuorottelujärjestelystä, jonka Jarkko ritarillisesti aloitti viime jouluna antaen junnuavovaimolleen yhden ekstravuoden aikaa sopeutua uudenlaiseen jouluun.

Vuosi menee kuitenkin ihmeen liukkaasti ja tässä sitä nyt ollaan 22 päivän päässä erilaisesta jouluaatosta. Tekstini tähän astinen sävy on kuitenkin ollut melko harhaanjohtava, koska kuulostan lähinnä siltä, että joulu Jarkon perheen kanssa olisi sama kuin joulu vankilassa tai veneen alla hyisessä viimassa, vaikka ajattelen erittäin paljon päinvastoin. Minusta on valtavan siistiä päästä näkemään muiden perhejoulu! Meidän suvun joulu on asettunut melkein 20 vuodessa aikalailla tiettyihin rutiineihin, jotka etenevät lähes minuutilleen samalla tavoin (no okei ehkä tunnilleen), joten toisten traditioiden näkeminen ja eläminen on piristävää kuin aaton ensimmäinen glögimuki.

                           

En ole ikinä viettänyt joulua Kuopion kaupunkialueella ollessani täydessä ymmärryksessä ja siksi odotankin illan kohokohdan lailla, ruuan lisäksi tietty, hautausmaalla käymistä. Olen kuullut vain tarinoita ja nähnyt tuhnuisia kuvia jouluaattoillan kynttiläloistosta, mutta omat aistihavainnot puuttuvat. Minun jouluissani haudoilla käydään päiväaikaan ennen sukulaisille menoa, joten pimeyden luoma taika on jäänyt näkemättä. Lisäksi odotan karjalanpiirakoita, saunaa, suklaata, kävelyitä ulkona, Jarkon perheen koirakaveria, kynttilöitä, joulumusiikkia, rentoa oloa, kinkkua, porkkanalaatikkoa, joulukuusta ja ja jajajaja... Oi erilainen joulu, tule jo!

                           

Ps. Olen todella pahoillani noiden kuvien laadusta... No can do.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti