keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Once in a lifetime -tapaamiseen pukeutuminen

Olen varmaan joskus ohimennen maininnut, että minä osaan repiä stressiä ja ylimääräistä huolta lähes kaikesta. Yksi tuskanpaikka on uusien jonkinlaisten "auktoriteettihahmojen" kuten lääkäreiden ja kampaajien tapaaminen, ja ennen kaikkea näihin tapaamisiin pukeutuminen. Olen toivoton. Teoriassa pukeutuminen on todella helppoa, koska olen suomalaisena niin onnellisessa asemassa, että minulla on kaapillinen täynnä vaatteita, joista vain valitsen joka päivä säähän soveltuvat varusteet. Mutta kun ei, se ei ole niin helppoa päivinä, joina täytyy tavata uusi once in a lifetime -ihminen. 

Look, if you had one shot, or one opportunity
To seize everything you ever wanted. One moment
Would you capture it or just let it slip?


Eminemkin tuntee tuskani. Yksi mahdollisuus näyttää toiselle henkilölle kuka minä olen ja millainen minä olen. Millä minä sen lyhyessä vuorovaikutustilanteessa selkeämmin näyttäisin kuin vaatteilla? Tietysti oikea vastaus on hymyilemällä ja keskustelemalla rennosti omana itsenäni, mutta henkilönä, jolla itsellään on paha tapa ennakkoarvioida ihmisiä puhtaasti ulkoisen habituksen perusteella, pelkkään hymyyn ja ujoon jutusteluun nojaaminen tuntuu riittämättömältä. Lisäksi tunnen oloni itsevarmemmaksi ja sitä kautta enemmän omaksi itsekseni, kun vaatteet päälläni ovat omannäköiseni ja juuri siihen tapaamiseen istuvat. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että vaatteet olisivat ulkopuolisen silmiin mitenkään spesiaalit, vaan kyse on puhtaasti omasta fiiliksestäni.


Annan esimerkin, että tilanne valaistuu niillekin, jotka pitävät minua tällä hetkellä aivan rekihurjana (jännittävä sana muuten). Valitaan nuorille naisille melko yleinen tilanne, jossa olen menossa gynekologille keskustelemaan ehkäisystä. Lähtötilanne siis on, että edessäni on kohtaaminen opiskelijaterveydenhoidon naistentautien erikoislääkärin kanssa, joka on ehtinyt uransa aikana neuvoa tuhansia naisia tuskissaan. Olen varmaan kymmenestuhannes ensimmäinen potilas, jonka lääkäri kohtaa, mutta haluan silti olla vaatimattoman sijalukuni ja saamani avun arvoinen. Haluan viestittää heti ensisekunnista lähtien, että ei, en aio hommata klamydiaa, kuppaa, herpestä, HIViä ja tippuria seksihurjastelemalla ilman kondomia enkä yllätysraskautua puhtaasti huolimattomuuttani. Haluan näyttää, että olen niin kelvollinen kuin seksitautitilastojen piikkipaikkaa pitävän ikäryhmän edustaja voi olla ja näyttää samalta niin itseltäni kuin voin, että pystyn itsevarmasti olemaan oma itseni. Oliko riittävän monimutkaista?

Sääolojen, kenkä- ja ulkotakkivaihtoehtojen sovittaminen yhteen kiireisen lähdön ja once in a lifetime -kohtaamisen kanssa on välillä minulle hyvin hankalaa eikä ole kerta eikä ensimmäinen, kun edelleen viisi minuuttia suunnitellun lähtöajan jälkeen seison alusvaatteisillani vaatekaapin edessä arpomassa vaatevalintaa. Kamalinta kaikesta onkin lopulta hurjan vaatekriiseilyn jälkeen syöksyä ovesta ulos kohti tapaamista ajan loppumisen takia asussa, jossa tuntee itsensä a) maailman lihavimmaksi b) tökeröimmäksi c) tyylitajuttomimmaksi ja d) hölmöimmäksi, sekä f) viluisimmaksi, koska vaatevalinta ei sovi lainkaan vallitsevaan säätilaan.

Silloin tulee taas mieleen, että miksi elämästä pitää tehdä väen vängällä näin vaikeaa, koska eihän ketään oikeasti edes kiinnosta :D

3 kommenttia: