sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Peruspukerrusta

Sitä on tämä viikko ollut: arkea, rutiineja, opiskelua ja jumppaa, peruspukerrusta. Pelätty paton (tautioppi) kurssi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja olen palannut tuttuun teen liian vähän asioita koulun eteen -fiilikseen, vaikka melko ahkerasti olenkin asioita päähäni takonut. Ikinä ei kuitenkaan voi olla tarpeeksi hyvä tai edes kaikista paras, joten olen liian huono tähän kouluun -morkkis iskee takuuvarmasti. Lohduttavaa tai kauheaa kyllä kahden viikon päästä ollaan jo joululomalla ja paton ensimmäinen välitentti tulisi olla hoidettuna. Tai siis hoidettu se varmasti on, mutta eri asia pääseekö siitä läpi. Kieroa kyllä en pienestä huolen vivahteesta huolimatta ole epätoivoinen, kuten viime vuonna tähän aikaan TLRT:n kanssa. Minä uskon itseeni. Jumankauta minä pystyn oppimaan nämä kaikki solumuutokset ja tulehdustyypit, jos vain niin päätän ja minähän olen päättänyt. 


Paton kurssi on ensimmäinen truelääkärikurssi, jossa päästään siirtymään sairauden suuntaan terveen kehon oppimisesta, joten paine itsensä voittamiseen on kova. Jos minä haluan olla lääkäri, minun on tunnistettava sairaudet. Sairauksia opetetaan paton kurssilla, joten minun on opittava paton asiat. Kui simppeliä. Harmi vaan, että Robbinssin kirja on taas yllättäen hurjan paksu ja aikaa on aivan liian vähän, mutta tämänkään faktan en ole antanut mustata mieltäni ulkona odottavan asfaltin sävyiseksi, koska lukeminen on ihan hauskaa. Teksti on oikeastaan aika ymmärrettävää, mutta huoleni on sen muistiin jääminen. Ei kai kukaan voi rehellisesti uskoa, että voimme oppia 400 sivua tekstiä, luennot ja kymmenet mikroskooppinäytteet kuukaudessa? Ollaanhan me joo superihmisiä, kun ollaan tähän kouluun päästy, mutta rajat ne on supermiehillä ja -naisillakin. Tästäkään en kuitenkaan revi oikeasti huolta, ainakaan vielä. Luen kirjaa yrittäen ymmärtää, opiskelen luentodiat oikeasti ymmärtäen ja havainnollistan oppimani mikroskooppinäytteitä ihmetellen. Loppuhuipennuksena pääsen välitentin naureskellen läpi ja reissaan hyvällä omallatunnolla kiskomaan jouluövereitä Kuopioon. Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka. The end.

2 kommenttia:

  1. ihanaa kun postailet näin useesti! keep up the good work :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja vieläpä tsemppaavasta sellaisesta! Olin jo varma, että höpisen täysin yksinäni täällä.

      Poista