tiistai 16. joulukuuta 2014

Suomi(design)LOVE

En ole millään tapaa kotimaista lähituotantoa, laadukasta suomalaista muotoilua tai mitään design-juttuja superisti fiilistelevä tyttö. Haluaisin olla, jos lohduttaa. Yleensä tunnen oloni vain vaivaantuneeksi omia tuotteitaan myyvien käsityöläisten edessä sen sijaan, että ratkeaisin riemusta, kuinka hienon huopaheijastimen joku on suunnitellut. Jos jostain syystä käy niin kummallisesti, että satun jostakin tuotteesta kiinnostumaan, joudun yleensä kuitenkin hylkäämään sen suoraan tämänhetkiselle opiskelijalompakolle liian arvokkaan hintalapun huomattuani tai viimeistään nolon katseenvälttelyn siivittämänä, kun olen suoraan tuotteen luojalta kysynyt hänen sieluntuotoksensa hintaa ja todennut sen liian kalliiksi. Se on minusta noloa. Todeta hiljaisesti esine pois asettamalla, että kiva kun tämmöiseen inspiraatiosi vuodatit, mutta en minä siitä noin paljoa maksa.


Sunnuntaina kaikki oli kuitenkin toisin. Hansan kauppakeskuksen aukeille Zaran ja torisisäänkäynnin eteen oli pystytetty oikeat Suomi-Turku-designmarketit, joissa käsintekemisen ammattilaiset kauppasivat omia tuotteitaan face-to-face. Ajattelin pyörähtää pöydät ympäri puhtaasta uteliaisuudesta ja kohteliaisuudesta, koska ei minulla kuitenkaan ole varaa ostaa sieltä mitään, plus tuskin minä sieltä edes löydän mitään, mutta yllättäin jumahdinkin heti alkuunsa, kun rakastuin erään pöydän postereihin.



Noudatin perusprotokollaa, jota sovelletaan luovien pienyrittäijien tuotteiden lähestymiseen: ihastu tuotteeseen, tsekkaa hintalappu, pohdi ihastustasi uudelleen. Yleensä suhde menee pilalle hintalapputsekkauksen jälkeen, koska opiskelijana on pakko olla hyvin hintakriittinen, mutta tänään sain päästää ihastuksen suoraan kakkospesälle: A4-kokoinen printti 10e. Voi taivas! Tahdon tuon, tuon, tuon ja tuon. Kenelle näitä voisi antaa joululahjaksi? Pyörin pöydän edessä varmaan kymmenisen minuuttia kuvia pläräten, omia suosikkeja valiten ja töiden lahjapotentiaalia pohtien, ja poistuin lopulta jatkamaan matkaa mukanani kaksi postikorttia, yksi A4-koon printti ja ajatus nostaa lisää käteistä, että saan vielä myöhemmin toisen posterin. Vasta alkurakkauden huumasta toinnuttuani tajusin tutkia aarteeni alkuperää enemmän ja löysin merkin Joutomaa. Joutomaan takana on nainen nimeltä Reetta Isotupa-Siltanen ja hänen blogiaan tässä kirjoittamisen lomassa vilkuillessani ihastuin juuri ostamiini printteihin vieläkin enemmän. Olen itse asiassa kävellyt hänen liikkeensä ohi muutamia kertoja valmennuskurssiaikoina, joten näköjään onnensa ohi voi todella kävellä asiaan sen kummemmin huomiota kiinnittämättä. Suosittelen tutustumaan Joutomaahan, itse ainakin vakuutuin syvästi fantasiaa, lapsekkuutta ja todellisuutta yhdistelevistä printeistä.


Olin niin hipstertyttöä jo ylläolevien ostosten jälkeen, mutta lisää oli vielä luvassa. Zaran edustan markettipöydissä silmäni naulaantuivat pieneen, puolikkaan A4:n (A5?) kokoiseen tauluun, jossa oli kohollaan pieni kimaltava timantti ja tyylikkäästi tummanharmaalle pohjalle sommiteltu teksti Olet timantti. Idea oli niin Amanda B:mäisen tyylikäs ja näsäviisaan hauska yhtä aikaa, että jouduin samantien pelonsekaisin tuntein kysymään hintaa. 20e. Meinasin toistamiseen pudota olemattomalta penkiltä. Toinen kotimainen designlöytö samalle iltapäivälle? Tyhjensin viereisen Otto-automaatin välittömästi ja paketoin timanttini kassiin onnellisena. Ostin sunnuntaina yhden kauneimmista ja herkimmistä sisustustauluista, jonka olen nähnyt, ja tiedän täsmälleen kenelle annan sen lahjaksi. Siskoni on yksi timanttini. 


Keskustareissun ja täpötäydessä Tuomikirkossa laulettujen kauneimpien joululaulujen jälkeen kotona aarteitani ihastellessa tajusin yllättäen päivän kolmannen Suomidesign bingon. Ostamani House Collectionin leipälautaset ja mehukannu olivatkin Polkka Jamin kuvioin painetut. Ilmankos lämpenin niille niin nopeasti ja yllättäen, kuosimaailma olikin ennestään tuttu. Polkka Jamin printtejä olen bongaillut aiemmin mm. Nelliinan vaatehuoneesta, mutta ensimmäinen omakohtainen kohtaaminen oli pienessä turkulaisessa Sammakon kirjakaupassa tänä syksynä, kun siskoni kanssa eksyimme piipahtamaan kauppaan kotimatkalla. Piipahdus johti viiden postikortin ostoon, joista kolme on tällä hetkellä kehystettyinä olohuoneessa, joten taisin minä vähän tykästyä Polkka Jamiinkin.

2 kommenttia:

  1. Ihania löytöjä! Tiedätkö saako noita Olet timantti -tauluja jostain verkkokaupasta? Saila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun tietäisinkin, mutta tajusin jälkikäteen, että mulla ei ole mitään hajua tuon tauluntekijän henkilöllisyydestä. Hän vain myi töitään ja minä ostin sen kummemmin asiaa pohtimatta. Nyt vähän harmittaa, varsinkin kun kyseessä oli todella ystävällinen nainen, joka itse asiassa vaihtoi tauluni uuteen, kun tajusin ostotilanteen jälkeen lasissa pienen virheen :-/

      Poista