sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jos mul ois miljoona

Laulaa paras ystäväni Huge L Touché-albumilta löytyvällä biisillään, joka hierti ja nauratti minua ja Jarkkoa meidän seukkailun alkuaikoina. Minä vihasin, Jarkko rakasti, ja Jarkkoa nauratti suunnattomasti minun tuskani. Nykyään olen kuitenkin valistuneempi ja tiedän, ettei Huge L ole vielä mitään. Suomalainen gänstäräp se vasta kaiken pahan alku ja juuri onkin. Mutta tämä kaikki vain hauskaksi esitiedoksi otsikolle, ettei kukaan vain erehdy pitämään sitä kliseisenä haaveilubloggailuotsikkona.

Asiaan. Opiskelijabudjetilla repäistään harvoin, mutta onneksi aina se pari kertaa vuoteen lainan tullessa kuitenkin. Tykkään noiden repäisyjen lisäksi haaveilla ajasta ja mahdollisuuksista, joita meidän taloudellamme toivottavasti vuosien päästä on, kunhan saamme akateemiset ikuisuustutkintomme pakettiin ja pääsemme siirtymään oravanpyörän lailla surraavaan uraputkeen. Maailmantalous ja yhteiskunnallinen tilanne ehtii tietysti ennen meidän lopullisia valmistumisiamme heittää häränpyllyä ties kuinka monta kertaa, mutta jos tässä ajastusleikissä kuitenkin lähdettäisiin liikkeelle minun unelmistani ja rajoitettaisiin realismi minimiin, kun minun blogini tässä kuitenkin on kyseessä. Siispä suosikkilauseeseeni (no ei nyt ihan sentään) sitten kun me ollaan oikeissa töissä ja meillä on varaa:

...me matkustellaan paljon lähelle ja kauas sekä suunnitellusti ja suunnittelemattomasti.
Haluan olla vauhdikas nuori aikuinen, eloisa keski-ikäinen ja aurinkorannalla ruttuista ihoaan ylpeänä esittelevä mummo. Tahdon kyetä järjestämään pari ekstrapäivää lomaa yllättäen ja loikata pidennetyksi viikonlopuksi Pariisiin tai napata teini-ikäiset lapseni heidän seurustelukumppaneineen (jos ne on kivoja) matkalaukkuun ja karata kahdeksi viikoksi Thaimaaseen. Haluan nukkua hotellissa ahdistumatta sen hinnoista ja korkata pullon kuohuviiniä suurkaupunkimaisemaa hotellihuoneeni parvekkeelta ihaillen. Haluan joskus yöpyä viiden tähden hotellissa ja leikkiä prinsessaa.


...me ostetaan kaupasta sitä ruokaa mitä huvittaa.
Jos haluan ostaa katkarapuja, minä ostan niitä. Ja ostan vielä kaikista isoimpia, vaikka ne maksavatkin pari euroa enemmän, just because i can. Ananaspurkeista hylkään suosiolla euroshopperit ja heitän mehukkaat dolet kärryyn. Myöskään juustotarjouksista en jaksa välittää nykyisellä intohimolla. Jos oltermanni ei tällä kertaa ole tarjouksessa, ostan sen täydellä hinnalla. Sama pätee loheen. Jos pirkan vakuumipakattu lohi ei osu silmiin, marssin palvelutiskille ja ostan jumantsuikka juuri sopivan palasen lohta.
  
...me ostetaan viinakaappiin perusdrinkkiraaka-aineet ja opetellaan tekemään coctaileja.
Tämä kiehtoo minua suuresti, koska tykkäisin ajatuksesta nauttia yksittäinen drinkki silloin tällöin. Tietysti viini on hyvää ja sopii hienosti tähän uuskokoomuslaiseen elämäntapautopiaani, mutta en pistäisi vastaan, jos minulle tarjoiltaisiin välillä viinilasin sijaan coctail jostakin hienosta lasista. Tämä ei olisi vaikea toteuttaa pikkuhiljaa jo nyt, mutta unelmissani siemailen drinkkiäni jossakin, joka ei todellakaan ole Yo-kylän hiirikaksiomme, joten palataan asiaan, kunhan kasvamme oikeasti aikuisiksi.
  
 ...me asutaan kivisessä omakotitalossa, jossa on avara olohuone.
En ole ikinä asunut omakotitalossa enkä ole varma, onko kahdesta akateemikkoavuttomasta asuttamaan omakotitaloa, mutta siellä näen itseni lipittämässä drinkkiä. Modernin lämminhenkinen koti, jossa on tilaa ja tyyliä, muttei överöintiä, koska joku raja siivottavissa neliöissäkin. Missä talo sijaitsee on täysin epäselvää, mutta niskaan hönkivän asuntolainan määrän voin jo tuntea. Jossakin kaupungissa varmasti, koska maalle meistä ei hingu kumpikaan, mutta tähän ajatusleikki katkeaakin. Kunhan talo ei ole puuta.


...minä ostan perheelleni ja läheisilleni yllätyslahjoja.
En tarkoita isoja juttuja vaan aivan pieniäkin muistamisia, jotka saavat toiset hymyilemään. Muistan itse kotona asuessa, miten hauskoja olivat äitin viikkovapaapäivät, joina hän kävi monesti hoitamassa juoksevia asioita kaupungilla. Iltapäivällä koulusta palatessa minua sitten odotti milloin pari sukkia ja milloin alushousut tai uusi ripsiväri. Kaikki asioita, joita ei itse olisi tullut ostettua kuin pakon edessä, koska ei teinillä ole varaa panostaa asioihin, joita kanssaihmiset eivät nää. Tuollaisia pikkumuistamisia haluan antaa rakkailleni usein laskematta Anttilan kassalla ripsivärin prosenttiosuutta kuukausiansioistani.

 ...minä käyn usein kahviloissa ihan vain nauttimassa tunnelmasta ja erikoiskahveista.
Minä rakastan kahviloita, mutta tällä hetkellä niissä säännöllisesti luuhaaminen käy liian kalliiksi. Siispä katselen palvoen ja ylpeänä iäkkäämpiä henkilöitä, jotka tilaavat kahvilassa cappuccinon ja leivoksen, koska sellainen minäkin haluan olla. Tahdon löytää nautintoa pienistä asioista ja olla tuhisematta, kuinka paljon halvemmalla kotikeittimellä saisi keitettyä kahvia.

...me käydään teatterissa ja keikoilla/konserteissa.
Jälleen asioita, joita rakastan, mutta joihin ei tällä hetkellä ole suurina määrinä varaa. Tällä hetkellä minua riivaa Turun kaupunginteatterin Seili-musikaali, jonka haluaisin valtavasti nähdä, mutta jonka kahden hengen opiskelijaliput maksaisivat noin 80e. Jos mul ois miljoona, menisin teatteriin, usein.


Ps. Tätä ei saa käsittää niin, että vihaisin tämänhetkistä elämääni, ehei. Tää on parasta just nyt <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti