torstai 22. tammikuuta 2015

Lääketieteen lisensiaatin tutkinto pähkinänkuoressa

Lääkärikouluun haetaan, päästään sisään, opiskellaan kuusi vuotta ja valmistutaan lääkäriksi. Tsädääm! Niinhän sitä lukioonkin mentiin. Ensin haettiin, sitten päästiin, opiskeltiin kolme vuotta ja marssittiin ulos kauniina kesäpäivänä valkoinen hattu päässä. Kukaan ei vain etukäteen kertonut, että ekan koulupäivän ja tuon kauniin kesäpäivän väliin mahtuu aika monta yläasteelaiselle mysteeristä tenttiviikkoa, palautuspäivää, johtonumeroiden täyttöä lukkariin ja ihkaoikeat ylioppilaskirjoitukset. Samoin kukaan ei kertonut lääkiksestäkään. Hakiessani minä vain ajattelin, että kuusi vuotta tuota koulua ja olen lääkäri. Mitä nuo kuusi vuotta pitäisivät sisällään, en tiennyt.

Tekemällä oppii ja opiskelemalla alkaa ymmärtää tutkintoa, jonka rattaissa pyörii, mutta ehkä jotakuta kiinnostaa tietää etukäteenkin, mitä kuusi vuotta lääkistä pitää sisällään noin suurin piirtein. Itseäni olisi kiinnostanut.

Seuraavat pätevät siis Turun lääketieteelliseen  ja ovat minun käsityksiäni tämän touhun etenemisestä, joten virheiden mahdollisuutta ei voida poissulkea.

Ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta ollaan preklinikassa, mikä tarkoittaa lähinnä luennoilla istumista. Eihän meitä suoraan pääsykoepenkiltä voi potilastyöhön päästää, vaan ensin on otettava haltuun jonkinlaiset perustiedot, opittava opiskelemaan ja orientoitua näkemään itseänsä tulevana lääkärinä. Kaikki prosessit jatkuvat varmasti koko eliniän, mutta kyllä nämä kaksi ja puoli vuotta tähän lääkisuran alkuun tulevat erittäin tarpeeseen ennen todellisten potilaiden tapaamista. Ei ilman preklinikan oppeja varmaan edes ymmärtäisi oikeiden lääkäreiden puhetta... Preklinikan aikana hampaat ja yleisen puolen opiskelijat ovat yhtä suurta kurssia, koska nämä perusopinnot kuuluvat kummankin tutkinnon rakenteeseen, mutta himpun yli kahden vuoden jälkeen tiemme eroavat, kun kumpikin ala alkaa siirtyä kliinisempään suuntaan.

Kahden ja puolen vuoden aikana opetellaan terveen kehon anatomiaa ja toimintaa, yleisimpien sairauksien perustaa ja lääkehoidon perusteita. Peruspilareita, joihin nojaten voimme alkaa ymmärtää potilaiden oireiden ja sairauden sekä sairauden ja hoidon linkkautumista yhteen. Ei preklinikka meistä Housen kaltaisia mestaridiagnostikkoja tee, mutta se mahdollistaa, että ylipäätään voimme saada klinikassa opetuksesta jotain irti. Tietysti luennoilla istuminen turhauttaa ja kahdenkymmenen eri iholeesion opetteleminen kuvia katsomalla tuntuu typerältä, mutta kaikki on eteenpäin ja palvelee suurempaa hyvää tässä kuuden vuoden kokonaisuudessa.

Preklinikan aikana käytännön puolta kursseihin tuovat erilaiset harkkatyöt, jotka tukevat lääkärin ammattitaitoa joko suoraan (tiedän kuinka laskimoverinäyte tai EKG otetaan ja olen tutkinut aivohermojen toimivuuden) tai välillisesti (olen määrittänyt verensokerin ja nähnyt ruumiinavauksen). Harkoissa tutkittava on kuitenkin aina "vain" kurssikaveri ja ilmapiiri hmmm... maistiaismainen. Näemme vilauksen käytäntöä, mutta vain muutaman tunnin mittaisen harkan verran ja sen jälkeen palaamme luentoarkeen.

Ykkösellä käytöntöä arkeen tuovat tietysti myös juonneopetuskerrat, joissa mennään sekä keväällä että syksyllä parin päivän ajaksi pareittain tutustumaan terveyskeskuksen toimintaan seuraamalla lääkärin vastaanottoa. Eihän siellä osaa oikein juuta eikä jaata mistään sanoa, mutta muistelen silti juonnekäyntejä lämmöllä, koska jo potilaiden moninaisuuden ja vuorovaikutuksen näkeminen oli kiinnostavaa.

Preklinikan jälkeen päästään viimein loppulääkiksen ajaksi klinikkaan marssimaan sairaalan käytäville valkoinen takki hulmuten. Niin hassua katsoa juuri vuodenvaihteessa klinikkaan siirtyneitä kolmosia, jotka ennen joulua vielä istuivat ruokalassa pelkät siviilit päällä, mutta pohtivat nyt, onko sairaalan vaatevarasto vielä auki, koska lääkärintakki pitäisi vaihtaa. Meilläkin enää vuosi... Klinikka sanana on opetuksen suhteen jo melko valaiseva. Opetus siirtyy suureksi osaksi sairaalaan, jossa meille luennoidaan, jossa me kierrämme lääkäreiden mukana osastoilla ja jossa me alamme ottaa kontaktia oikeaan potilastyöhön. Kurssit rakentuvat eri erikoisalojen ympärille esim. silmätautien kurssi, ihotautien kurssi jne. Sairaalassa tutkittavana ei enää ole kurssikaveri vaan oikean sairauden vuoksi hoidossa oleva potilas, minkä myötä vastuu lisääntyy, opeteltavien asioiden merkitys varmasti konkretisoituu ja päivät pitenevät. Tällä hetkellä olen kauhuissani vuoden päässä odottavasta etapista, mutta onneksi aikaa on vielä kuitenkin sen vuosi.

Oman sivujuonensa tähän preklinikan ja klinikan luomaan suureen kahtiajakoon tuovat pakolliset syventävät opinnot ja amanuenssuurit, joita ilman ei laitoksesta valmistuta.

Lääkiksessä ei tehdä kandia eikä gradua muiden yliopistoalojen tapaan vaan me hoidamme tieteeseen syventävät tutkimusliibailut syväreillä. Mitä ne syvärit sitten ovat? Voi, kun tietäisinkin yksiselitteisen vastauksen. Tiedekuntakin varmaan palkitsisi minut, koska tällä hetkellä syvärit ovat yksi iso mörkö, joista ei pieni opiskelija oikein tiedä, ovatko ne lintu, kala vai hyppyhämähäkki. Sanotaan vain, että aloittakaa niiden tekeminen mahd. äkkiä, etteivät sitten jää roikkumaan. Omaa syväriprojektia pikkuruisesti startanneena ja muiden suunnitelmia seurailleena osaan nyt kakkosen keväällä sanoa, että syvärit voivat olla AINAKIN:
a) kirjallisuuskatsauksen tekemistä eli muiden tekeminen tutkimusten lukemista ja niistä noin 20 sivun katsauksen kirjoittamista. (Allekirjoittanut viittaa.)
b) tutkimusta jossakin tutkimusryhmässä. (Yksi kaverini hoitaa syvärinsä muutenkin häntä kiinnostavan tutkimusprojektin "oheistuotteena".)
c) opetusmateriaalin tekemistä tuleville vuosikursseille. (Kaverini tekevät parihommana opetusmatskua esim. video ykkösvuoden VHN-kurssille.)
  
Amanuenssuurit eli manut ovat itsellenikin vielä hiukan mystinen juttu, koska niiden suorittaminen tulee suurelta osin mahdolliseksi vasta kolmosella/kolmosen jälkeen. Kyseessä on joka tapauksessa yhden kuukauden mittainen täysipäiväinen lääkäriharjoittelu jollakin osastolla sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Harjoittelusta maksetaan palkkaa 1500 euroa, mutta se ei oikeuta olemaan pois pakollisesta opetuksesta, joten elämän aikatauluttaminen voi manun aikana olla aikamoinen haaste, jos sen yrittää hoitaa kunnialla opetuksen rullatessa alla. Sisätautien ja kirugian manu on pakollinen (?), mutta muut saa valita (?), kunhan 3,5 amanuenssuuria tulee suoritettua. (Eli siis kolme täysipäiväistä 38,25 vh/vk ja yksi puolikas n. 19 h/vk.)  Tietyn alan manua voi lisäksi lähteä tekemään vasta, kun kyseisen alan kurssi on käytynä tai ainakin rulla taustalla. Aikamoista. Kuten sanoin, tämä kuvio on minullekin vielä täysin hämärä.

Kertauksena:
- alkuun 2,5 vuotta preklinikkassa luentosaleissa
- loput 3,5 vuotta klinikassa sairaalassa
- syvärit vastaavat muiden kandia ja gradua
- manut ovat pitkiä täysipäiväisiä harjoitteluja
- lopulta valmistut lääkäriksi

Toivottavasti joku saa tästä jotain irti, koska aikaa kului aika tuhottomasti. 

Lisäinfoa: 
https://nettiopsu.utu.fi/opas/tutkintoOhjelma.htm?rid=22428&uiLang=fi&lang=fi&lvv=2014
https://nettiopsu.utu.fi/opas/opintoKokonaisuus.htm?rid=23959&uiLang=fi&lang=fi&lvv=2014

4 kommenttia:

  1. Kyllä kiinnostaa ja sain tuosta tietää uusiakin asioita, kiitos siis kirjoittamisesta! ;D Itse suoritan tällä hetkellä aikuislukiota, josta näillä näkymin valmistun 2016 keväänä, ja sitten olisi tarkoitus hakea lääkikseen, todennäköisesti Tampereelle... Eka hakukerta mennee vähän "katsellen", kirjoituksissakin on kuitenkin tekemistä ja fysiikasta pitäisi todennäköisesti mennä monta kurssia itsenäisesti, mutta jos viimeistään toinen kerta toden sanoisi (tai kolmas tai...). :D Kiitos hyvästä blogista, oon pian lukenut kaikki postaukset läpi. Olen saanut lääkis-aiheisista postauksistasi hurjasti motivaatiota koulunkäyntiin, mikä sinänsä on aika saavutus, en varmaan ole ennen ollutkaan näin motivoitunut käymään koulua. :D Eli lyhyesti, kiitos ja jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurraa, jes ja kiitos! Huippua kuulla, jos oon onnistunu innostamaan. Tampere oli mulle kans pitkään tavoitekaupunki, mutta rakkausmutkan kautta päädyinkin Turkuun. Yks kaveri kuitenkin pääty Tampereen lääkikseen ja mitä oon sen juttuja kuunnellu niin Tampereella opetus on aika erilaista mitä meillä, koska ne nojaa pbl-opetukseen (problem based learning). Siellä ollaan potilaskontaktissa heti ekasta vuodesta lähtien, kun me vielä junnataan tiukasti preklinikassa :D

      Paljon tsemppiä eka kirjotuksiin ja sit pääsykoerytinään. Eikä saa lannistua, vaikka sisäänpääsyyn meniskin pari pääsykoereissua :)

      Poista
  2. Ihanaa! Tätä minä toivoinkin ja ehdottomasti oli kiva lukea jonkun henkilökohtaisesta näkemyksestä asian suhteen :) myöskin tuo aiempi lääkisviikko-postaus oli odoteltu, niitä olisi kiva lukea silloin tällöin muutenkin! Lääkiskirjatkin kiinnostavat edelleen, esim. sellainen minkä teit ainakin ykkösvuotesi alussa kun esittelit kirjojasi :) valintakoe lähestyy ja olen lukenut (ja tulen lukemaan vielä useasti) viime keväänä kirjoittamasi pääsykoetsemppipostaukset moneen kertaan ja jotenkin niitä lukiessa tulee lohdullinen fiilis, kiitos vielä niistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiitos! Hyvä jos teksti osui :) Pidän mielessä noi toiveet ja lähestyvän pääsykokeen, jos vaikka osaisin jotain tsemppavaa kirjottaa, kun kevät tässä etenee. Yritän ainakin!

      Poista