lauantai 17. tammikuuta 2015

Loppuviikko lääkiksessä

Torstai 15.1.
Aamu lähtee käyntiin yllättävän kivuttomasti edellisen illan riennoista ja vähäisistä unista huolimatta. Ylös nousemista helpottaa, että kello kymmenen alkava mikroskooppiharkka on jälleen pakollinen. Luennolle en ehkä olisi saanut itseäni nostettua.. Mikroskopoimme tunnin ajan kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen solumuutoksia eri sairauksissa, mutta tunnista ei jää aivan kamalasti käteen. (Jotain kertoo, etten meinannut millään muistaa tätä kirjoittaessani, että mitä harkassa oikein käsiteltiin.) Lohdutan itseäni, että huomenna on muiden vuoro olla väsyneitä ja minä voin vain naurekella virkeänä, suuri osa kurssista on nimittäin menossa illalla Back to school -bileisiin Venukseen.

Harkan jälkeen olemme pienryhmämme kanssa sopineet hoitavamme ryhmätyöesityksen esityskuntoon ennen seuraavaa luentoa. Paton kurssiin kuuluu kuuden hengen ryhmissä moodlekeskusteluna toteutettu potilasapaus, joka esitellään muulle kurssille seminaarissa. Idea hyvä, toteutus huono. Aluksikaan kukaan ei viihdy moodlessa niin paljon, että jaksaisi käydä siellä aktiivista keskustelua tapauksesta. Toisekseen seminaari tulee aivan liian nopeasti loman jälkeen opiskeluorientaatioon palaamisen ollessa vielä täysin kesken. Deadline esityksen powerpointin palautukseen on torstai, joten hoidamme homman täsmälleen oikeaan aikaan. Olkoonkin, että sovimme ensimmäistä kertaa yhtään mitään työn tekemisestä keskiviikkoiltana...

Iltapäivän riemuksi lukkari tarjoaa immuunijärjestelmän tauteja, joiden tylsyydeltä edes mahtava opettaja ei voi pelastaa. Kaksoisluento on kammottava 70 dian pläjäys immuunijärjestelmän toimintaa ja eri solutyyppejä, joista mieleen jää ainoastaan opettajan kaiken kokoava piirustus. Lohdullista sinänsä, koska hänen mukaansa kuva kokoaa kaiken oleellisen. Kuulen luentosalissa jopa kommentin tää oli paton hirvein luento tähän mennessä, ja se kertoo jo jotakin, koska rankkoja luentoja on ollut paljon.

Kahden jälkeen jäämme vielä medisiinan luentosaliin istumaan, koska edessä on tämän kevään valinnaisten esittely. En ole varma tuoko kevät ravitsemuspolkulaisille jotain polkuun kuluvaa valinnaista, joten en tiedä, miten tukossa kevät tulee olemaan ilman ylimääräisyyksiä. Tarjolla on mm. kardiovaskulaaripatologiaa ja -farmakologiaa, kliinistä patologiaa, neuropsykiatriaa, monikulttuurista lääketiedettä, kokeellista farmakologiaa jne. Iso kattaus kaikkea, josta varmasti olisi hyötyä, mutta pelkään kevään raskautta jo ilman valinnaisiakin. Pato on valtava pläjäys eikä loppukevään farmakologian kurssikokonaisuus päästä ainakaan yhtään helpommalla. Kun tähän lisätään vielä starttaava syväriprojekti, luulen, että valinnaiset kannattaisi jättää väliin, mutta toisaalta eri lääkeaineiden testailu itseen olisi jännää samoin kuin mielenterveyden häiriöiden lääkehoito ja biologinen pohjakin.

Päivän saldo:
- mikroskooppiharkka 1h
- ryhmätyön teko 0,5h
- immuuijärjestelmän taudit -luento 2h
- valinnaisinfo 1h


Perjantai 16.1.
Olen aamulla virkeä ja lähes toivon näkeväni kontrastiksi kalpean darraisia kasvoja luentosalissa, mutta kurssikaverit näyttävät yllättävän freeseiltä. Ehkä aamun klo 9.15 alkava seminaari rauhoitti menoa illalla. Kuusi ryhmää esittelee vuoronperään potilastapauksensa esitiedoista loppupäätelmiin ja yllätyn, miten jänniä tapauksia joillakin ryhmillä on ollut. Oman ryhmäni potilas sairasti malignia melanoomaa ja keskustelumme pyöri ainoastaan erotusdiagnostiikan, ennusteen ja mahdollisten geenimutaatioiden ympärillä, mikä oli hiukan tylsää, koska kiinnostavampaa olisi ollut pohtia potilaan hoitoa ja tulevaisuutta. Tietysti tietomme ovat todella rajalliset, mutta ehkä keskusteluamme tuutoroinut opettaja olisi voinut kertoa vähän lisää, koska nyt tapaus jäi vain leijumaan laaja-alaisena melanoomana, kun toiset ryhmät saivat kuulla koko tarinan paranemiseen, taudin kroonistumiseen tai kuolemaan asti.

Iltapäivällä palaamme luentojen maailmaan imukudoksen tautien parissa. Eilisen tylsääkin tylsempi luento on historiaa ja pääsemme kuulemaan lymfoomista. Aihe sinänsä ei ole tajuntaa räjäyttävän mielenkiintoinen, mutta innostunut opettaja ja kontrasti eiliseen saa tämän luennon tuntumaan maailman parhaalta. Kaksoisluento on kuitenkin pitkä ja 70 dian kahlaaminen alkaa väkistenkin uuvuttaa, kun kello lähenee kahta perjantai-iltapäivänä. 

Haluaisin tietää kenen idea on ollut laittaa epidemiologian luento perjantaille kello kahdesta neljään, koska moinen ajankohta tuolle kurssille on lähes luennoitsijan kiusaamista. Jo imukudosluennollakin poikkeuksellisen tyhjä sali tyhjenee välittömästi kahdelta. Pakenen itsekin, joten epidemiologian luennon lopullinen osanottajamäärä jää mysteeriksi.

Päivän saldo:
- seminaari 2h
- imukudosluento 2h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti