lauantai 10. tammikuuta 2015

Sinä ja minä. Aletaaks larppaa?

Kun on neljän kuukauden eron jälkeen palloillut kaksi joulunaikaviikkoa vuorotellen kummankin vanhempien nurkissa, alkaa kuuden tunnin junamatka omaan kotiin tuntua erittäinkin houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka minä juna+valtava tavaramäärä -yhdistelmästä vähän stressailinkin. Palattiin omaan YO-kylän ghettoomme sunnuntaina illalla, joten yhteistä vain sinä ja minä -loma-aikaa jäi maanantai ja tiistai ennen minun keskiviikkoista koulun alkua. Maanantai olikin siis treffipäivä.

Näin jälkikäteen voisi laskea, että yhteen päivään mahtui kolmet treffit: lounastreffit, leffatreffit ja illallistreffit. Pistettiin uuden opintolainaerän kunniaksi elämä oikein risaiseksi! Olen tykästynyt tähän puolivuosittaiseen opintolaina-aikaan liittyvään pikkurepäisyperinteeseen. Viime keväänä minä järkkäsin ekan lainaerän kunniaksi Helsingin keikkareissun, josta sain Jarkolta vastayllärinä reissun Puolaan. Syksyllä kävimme syömässä hienosti kerran kummankin piikkiin ja nyt vietimme treffipäivän. Tätä kaikkea voi onneksi puolustella ennaltaehkäisevänä mielenterveystyönä: hyvinvoiva parisuhde (ja hyvä ruoka) auttaa kestämään valtavan yhteiskunnan opiskelijoihin kohdistaman paineen, joten näiden ylläreiden tsemppaamana tulemme valmistumaan vähintäänkin määräajassa ja tuottamaan tälle valtiolle valtavasti veroeuroja. Win-win -tilanne meille ja Suomelle siis, eikä mitään ylimääräistä törsäystä ;)


Lounastreffeillä kävimme Hanko-sushissa nauttimassa misokeittoa, jasmiiniteetä ja 12 kappaleen sushilajitelman. En voi tajuta, miten en aikanaan rakastunut sushiin heti ensimaistelulla, koska tuo ruokahan on aivan yliluonnollisen hyvää ja sen kauneus itsessään on jo puoli ruokaa. En Jarkon Korea-aikana käynyt kertaakaan sushilla, joten olihan tässä jo aikakin. Turun Hanko-sushi oli ehtinyt syksyn aikana muuttaa isompiin tiloihin 50 metriä entistä tilaa Eerikinkatua eteenpäin. Muutto kannatti, koska uusi tila on entistä mukavampi ja, isompiin tiloihin muutettaessa luonnollista kyllä, tilavampi.

Leffatreffit tulivat hiukan puskista, kun eksyimme jotakin kautta Jarkon lemppariin Charlie Chapliniin, joka minulle on vain herttainen mustavalkoinen setä, joka tekee mykkäelokuvia. Nyt olen kuitenkin asteen verran valistuneempi, koska katsoimme deiteillämme valkoviinin nautiskelun ohessa Chaplinin Nykyajan. Kaunis ja hauska tarina, joka jyräsi ohi edellisen Chaplin kokemukseni, Diktaattorin, samantien.


Illan huipensivat tietysti illallistreffit ja nyt päästään myös otsikon lupailemaan larppaukseen. KävImme nimittäin leikkimässä viikinkejä Turun Haraldissa. Ruoka oli äärimmäisen hyvää ja ehkä tipattoman tammikuun ja juhlantäyteisen joulunajan ansiosta saimme nauttia illallisemme hyvin tyhjässä ravintolassa. Tietysti voisin naureskella menumme nimelle (Viisauden jumala Odinin retki), seinällä vinossa roikkuneille täytetyille eläimille tai tarjoilijarukkien teemavaatteille, mutta miksi viitsisin. Minulla oli ihana ilta eikä pieni leikki aikuisiälläkään tee kenellekään pahaa. Kun vain pääsisin yli ajatuksesta, että tarjoilijat vihaavat työkseen larppaamista... No ei tosi. Teema oli viihdyttävä ja koko ravintolan tunnelma menua, miljöötä, henkilökuntaa ja astiastoa myöten eheä. Jos leikitään niin leikitään kunnolla!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti