keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Taas se aika vuodesta...

...että lääkiksen speksi alkaa antaa merkkejä itsestään ulkomaailmaan! Uuden tuotannon suunnittelu lähti käyntiin jo heti viime keväänä, kun edellinen oli saatu pois jaloista pyörimästä, mutta nyt alkaa touhu olla jo paperilla pyörivää käsisluonnosta konkreettisempaa. 16. päivä helmikuuta (alle kuukauden päästä!) on nimittäin TLKS:n vuoden 2015 speksin, Ei sota kahta kaipaa, ensi-ilta! Parempi siis touhun ollakin jo vähän paperilappuja konkreettisempaa.


Tanssijat ja näyttelijät ovat reenanneet tietysti koko syksyn ajan, mutta PuMan rivityöläisen osalta urakka alkoi vasta joulukuun alkupuolella, kun tämän vuoden puvustus- ja maskeerausvastaavat kokosivat kiinnostuneiden joukon luokseen syömään herkkuja ja kuulemaan lisää edessä odottavasta projektista. Kuvittelin viime vuonna, että meillä oli tiivis tunnelma aloituspalaverissa, joka pidettiin opiskelijayksiössä, mutta olin väärässä. Tänä vuonna istuimme nimittäin toisen yksiön lattialla reippaasti yli kahdenkymmenen hengen voimin, kun viime vuonna ihmisiä taisi olla korkeintaan viitisentoista. Hämmentävintä kaikessa on kuitenkin ollut mukana pysyneiden valtava määrä. Viime vuonna alkupalaverin porukasta putosi iso osa pois, mutta tänä vuonna tuntuu, että kaikki leikkiin lähteneet ovat leikissä kestäneet. Tai sitten minulle tuntemattomien ykkösten hurja joukko vain hämää silmääni, koska joka kerta PuMassa näen vain valtavan määrän ihmisiä, joista tiedän ainoastaan yhteisen vaateprojektin jakaneet plus tietysti oman kurssini naamat. Täysin uusia naamojakin löydän joka kerta, viimeksi tänään.
  Joka tapauksessa ykkösten vyöry on ollut taas hurjaakin hurjempaa (meitäkin oli viime vuonna paljon), mutta hyvä niin, koska joukosta löytyy taitavia tekijöitä ja kuukaudella viime vuotista aikaisempi ensi-ilta kaipaa varmasti jokaisen kiinnostuneen käsiparin onnistuakseen. Ja jestas, lisäähän tämä myös kurssien välistä tutustumista, kun kandiseuran junnuimmatkin saadaan isosti speksin rattaisiin pyörimään!

Iso PuMajengi on tehnyt työskentelystä hiukan erilaista. Projekteja on työn alla viisikin(?) yhtä aikaa, joten yksilö ehtii iskeä panoksensa vain pariin vaateryhmään pumailunsa aikana, kun viime vuonna tuntui, että oli joku haju monestakin vaatteesta. Tänä vuonna tiedän kahden vaatteen osalta tasan, missä mennään, muiden vain vilahtaessa silloin tällöin viereisellä ompelukoneella. Projektin etenemisen kannalta tämä on lottovoitto, mutta yksilön kannalta vähän ikävää, kun tietynlainen kokonaiskuva tuntuu vajaalta. Viime viikkoon asti kaikki oli tietysti vajaata ihan siitä syystä, että me rividuunarit tiesimme juonesta vain aikakauden ja päähenkilöiden lähtötilanteen, mutta nyt kässärin lukeneena ja yhdet läpimenot nähneenä, olo on vähän valaistuneempi. Että tälläiseen me niitä vaatteita tehdään!

Juonta en tietenkään voi paljastella, mutta aivan eri vesillä liikutaan kuin viime vuonna. Hauskaa oikeastaan tehdä jotain ihan toisenlaista, vaikka tietysti draamat usein tiettyjen teemojen ympärille kietoutuvat... Mainoksesta ja nimestä päättelee paljon, jos vain oikein ynnäilee. Nimelle on muuten pakko antaa ihan erikoismaininta, koska se on minusta äärimmäisen nerokas ja iskevä. Ei sota kahta kaipaa.

Lisäinfoa: http://turkuspeksi.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti