perjantai 20. helmikuuta 2015

Minä lukijana

Minä luen erilaisia blogeja lukumäärältään melko suppeasti, mutta aihealueiltaan melko laajasti. Kirjanmerkeistäni löytyy pari hääblogia, monta perhe-/äitiysblogia, muutamia vaateblogeja, pari lääkikseen viittaavaa blogia, sekä joitakin sekasikiösarjalaisia, joissa pohditaan välillä hamekankaan materiaalia ja seuraavassa hetkessä elämän tarkoitusta. Ehdottomia lemppareita minulla on pari-kolme, jotka käyn aamupalapöydässä ensimmäisinä läpi, mutta loput selailen vaihtelevassa järjestyksessä fiiliksen ja tarjolla olevan ajan mukaan. Arvostan suosikeiksini reittaamissa blogeissa hyvää, taidokasta suomen kielen käyttöä, vaikka tietysti laadukkaat kuvat ovat kiva plussa, mutta minä olen kyllä ehdottomasti kielinainen tässä suhteessa. Tykkään lukea hyvin rakennettua tekstiä ja nähdä samalla mahdollisuuksia, joita suomen kieleen on kätkettyinä. Sanaleikkejä, teksti- ja lauserakenteita sekä kikkailuja, joita en itse aiheesta kirjoittaessa olisi välttämättä lainkaan oivaltanut. Upeilla kuvilla saa naulittua katseeni, mutta vasta kiinnostavan tekstin kautta minut saa sidottua lukijaksi.


Toisaalta en ole kovin kapeakatseinen kiinnostavan kirjoitustyylin suhteen. Haluan lukea paljon ja erilaista. Tahdon lukea tyylikästä, rentoa, nokkelaa, hauskaa ja omasta kirjotustavastani täysin poikkeavaa tekstiä, enkä vaadi, että kaikkien halujeni täytyy toteutua yhdessä blogissa vaan lukulistastani löytyy kaikenkarvaisia kirjoitustyylejä. Blogeissa parasta onkin juuri tekstien kautta huokuva kirjoittajien persoonallisuus sekä elämänasenne ja mahdollisuus loikata tunnelmasta toiseen vain blogia vaihtamalla. Jos yhden kirjoittajan huutomerkkien ja hymiöiden käyttö alkaa tökkiä, voi yhdellä klikkausella järjestää itsensä tekstityylitaivaaseen, jossa pilkut ovat paikallaan ja teksti taidolla jäsenneltyä. Avaan tilannetta suosikkieni kautta, koska ne sattuvat olemaan kirjotustyylillisesti melko erilaisia, mutta molemmat silti jo pitkäikäisiä lemppareitani. Överihuutomerkkeihin tai hymiöylilyönteihin ei kuitenkaan kumpaakaan saa yhdistää, koska molemmat ovat taitavan tyylikkäitä kirjoittajia, eri tavoilla vain. Blogilistani top-2 on ehdottomasti Niina Tapojärjen Nelliinan vaatehuone ja Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin. Nelliinan vaatehuone itse asiassa taitaa olla ensimmäinen blogi, jonka sivulla aloin ikinä aktiivisesti vierailla, ja siitä on jo kauan. Kaikki mitä rakastin -blogiin taas eksyin Turkuun muutettuani, koska tuolloin kirjoittaja vielä asui Turussa ja kirjoitti turkuseksuaalin sisimpään metrisen halon lailla iskevää tekstiä herkillä kuvilla höystettynä. Molemmat ihania, molemmat erilaisia.

Nelliinan vaatehuoneen teksti on kevyttä, helppolukuista, iloista ja nokkelaa. Selkeää perustekstiä, joka ei kuitenkaan ole lainkaan tylsää vaan teksteistä huokuu kirjottajan huumorintaju, positiivisuus ja taito kirjoittaa. Peruspullaa, mutta ei silti kuitenkaan lainkaan peruspullaa vaan korvapuusti, jossa on voisilmä, raesokeria ja laskiaspullatäytteet sisällä, yhtä aikaa. Blogia on ilo lukea sekä sisällön että tekstin itsensä takia, ja aamupalahetkeni yleensä alkaakin Vaatehuone-tsekkauksella. Nelliinan vaatehuoneeseen minulla on myös läheisin henkilökohtainen tunneside, koska olen seurannut blogia jo pitkään ja tykästyn silti koko ajan enemmän kirjoittajan persoonaan ja tyyliin.

Seuraava aamupalapöytäklikkaukseni on lähes poikkeuksetta Kaikki mitä rakastin, ja kontrasti Nelliinaan on aika suuri. Kaikki mitä rakastin iskee minuun tyylillisesti tällä hetkellä todella kovaa. Rakastan tekstin ilmavuutta, lyhyitä lauseita, pohdiskelevaa otetta ja unenomaisuutta, joka teksteistä huokuu, vaikka postaus käsittelisi muuttolaatikoita. Teksti itsessään on jo teos ja sen sisältö toinen teos, jos joku ymmärtää, mitä haen takaa. Oleellista ei ole vain mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Henkilökohtaisella tasolla Kaikki mitä rakastin jää kuitenkin Nelliinaa etäisemmäksi, koska kirjoittajan persoona ei osu yhtä hyvin yksiin itseni kanssa. Se ei kuitenkaan vähennä blogin lumoa, vaan oikeastaan päinvastoin, koska tekstin unenomaisuuteen voi nyt lisätä kirjoittajan satumaisuuden.

Nyt postauksen ollessa jo aivan loppupuolella täytyy todeta, että taisi tulla pahin aiheesta hairahtaminen blogin historian aikana. Tekstin alkuperäinen otsikko nimittäin oli Intohimoja ja tarkoitukseni oli kirjoittaa naisten kiihkeästä suhtautumisesta inttikeskustelujen vastineisiin: raskauteen, äitiyteen ja ehkäisymenetelmän valintaan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti