lauantai 7. helmikuuta 2015

VASTAUKSIA erä kaksi!

Tässä postauksessa vastaukset lääkiksen pääsykoetta ja lääkistä ylipäätään koskeviin kysymyksiin. Teksti on pitkä, koittakaa jaksaa, mutta en halunnut jakaa näitä enää useampiin osiin. Kiitos vielä kerran kysyjille ja toivottavasti vastaukset tyydyttävät! 

Pääsykoe

Minkälainen lukusuunnitelma sulla oli, kun luit pääsykokeisiin? Kuinka hyvin se loppujen lopuksi piti ja oliko sitä helppo noudattaa?
- Minulla ei ollut lukusuunnitelmaa, vaikka valmennuskurssilla kuinka sen tärkeydestä toitotettiin. Viikkoa ennen pääsykoetta laadin päivittäin etenevän kertaussuunnitelman, mutta muuten etenin omien ongelma-aluiden ja valmennuskurssin tuntirakenteen mukaan. Tiesin hyvin omat heikkouteni ja painotin paljon laskemista, bilsan mennessä kevyemmällä. Fysiikassa tuskaa teetti erityisesti sähkö, magnetismi ja ydinjutut, joita hakkasin eniten juuri ennen koetta. Enää en muista oikeastaan mitään.

Kuinka paljon luit keskimäärin päivässä/viikossa?
- Aloitin pääsykoekeväänä lukemaan tammikuussa ja luin arkipäivittäin noin klo 9-15, jonka lisäksi valmennuskurssi kerran pari viikkoon. Viikonloput minulla oli aivan loppurutistusta mukaanlukematta vapaita ja se sopi minulle. Kellon ympäri lukemista ei olisi minulla pää kestänyt.

Oliko sulla ennen pääsykoetta sellainen fillis, että osaat kaiken tai ne asiat mitä osaat niin hyvin?
- Minulla oli tosi ristiriitaiset fiilikset, koska toisaalta tiesin tehneeni valtavasti töitä ja edistyneeni hurjasti, mutta toisaalta tiesin, että aina voidaan kysyä asioita, joita en tiedä/osaa. Koe on tuuripeliä, mutta onneksi kuitenkin sama kaikille. Niinpä kevään 2013 koe ei ollut vaikea vain minulle vaan myös muille ja pisterajat tulivat ropisten alas. Missään vaiheessa en kuvitellut osaavani kaikkea tai ollut ylivoimaisen itsevarma, ehei. 

Oliko joku sellainen aihealue tai kurssi, joka oli pääsykoepäivänäkin vielä vähän epäselvä? Jos oli, niin aiheuttiko se stressia ennen pääsykoetta?
- Sähkö ja erityisesti sähkömagnetismi olivat aina heikkouksiani, joita en meinannut ymmärtää sitten millään. Otin ne tosissaan käsittelyyn vasta kolmantena pääsykoekeväänä ja kevään lopussa osasin mekaanisesti suorittaa tehtäviä, mutta ymmärrykseksi sitä ei voinut sanoa. Kemiassa osasin laskut, mutta orgaanisen kemian reaktiot ja yhdisteiden rakenteet olivat hankalia. Pääsykoetta ennen pystyin vain toivomaan lempeitä tehtäviä ja, että monia heikkouksiani ei olisi ympätty samaan kokeeseen, koska epäonnistuakin saa, mutta ei kaikessa.

Osasitko kaiken pääsykokeessa?
- En todellakaan. Olin varma, että ensi vuonna haetaan taas, koska kevään 2013 koe oli todella haastava. Paljon jäi tyhjäksi ja osan laskuista sain alkuun, mutten ikinä saanut pyöritettyä vastausta ulos. Hajapisteet ovat kuitenkin tärkeitä, joten aina kannattaa aloittaa yrittämään jotain.

Miten selviän pääsykokeesta?

- No tuota... Melko haastava kysymys vastata näin lyhyesti :D Painotan laskurutiinia kemiaan ja fysiikkaan, omien vahvuuksien ja heikkouksien kartoittamista ja laskemista laskemisen perään, koska se tuo varmuutta ja säästää arvokasta aikaa kokeessa. Kokeeseen tarvitset lohtukarkkia, korvatulpat, juotavaa, tutun laskimen ja hyvät yöunet, mikä voi olla haasteellista, jos ja kun jännittää.

Oliko valmennuskurssi välttämätön?

- Ei välttämätön, jos händlää lukion fysiikan ja kemian ja on valmis tekemään itse paljon töitä. Minulle kurssi oli kuitenkin näin jälkikäteen katsottuna välttämätön. En olisi ikimaailmassa saanut paikattua kemian ja fysiikan aukkoja itsenäisesti enkä löydettyä lasku-/lukurutiinia opiskeluuni. Uusien tai käytettyjen itseopiskelumateriaalien hommaamista suosittelen lämmöllä joka tapauksessa, koska pelkkien lukiotehtävien pohjalta on vaikea siirtyä pääsykokeen soveltaviin tehtäviin.

Voisitko kertoa vähän valmennuskurssin tärkeydestä sun omasta mielestä, kävitkö ite valmennuskurssilla, kuinka hyvin asioiden pitäisi olla hallussa kurssin alussa jne.
-  Kävin Valmennuskeskuksen pitkät kurssit vuosina 2012 ja 2013 Kuopiossa ja Turussa. Minulle kurssi oli välttämätön, koska minulla oli niin isoja aukkoja fyssassa ja kemiassa, että en olisi selviytynyt niiden paikkaamisesta yksin. Kurssin alussa kannattaa olla vahvat hajut fysiikan ja kemian ajattelutavoista ja jonkinverran ymmärrystä matikasta. Ihan perusperusjututtuja kurssilla ei selitetä, mutta minun lukion viidellä fyssan kurssilla ja kahdella kemialla pärjäsi, kun oli valmis tekemään itsekin töitä. Paljon apua on myös hyvistä opettajista. Jos peruslukiofyssa ja -kemma alla, pärjää loistavasti.

Milloin aloitit pääsykoeluvut ja mihin asioihin panostit eniten?
- Aloitin lukemaan tammikuussa ja luin arkisin kevyen työpäivän mittaisia päiviä n. klo 9-15. Minä laskin, laskin ja laskin, luin, piirsin ja piirsin. Halusin vahvan rutiinin laskemiseen ja toisaalta bilsassa nojasin paljon omatekoisiin muistiinpanoihin, joiden avulla sain pääkohdat palautettua nopeasti mieleen. Pääpaino oli kuitenkin minulle vaikeammissa fysiikassa ja kemiassa.

Lääkis

Kuinka paljon todellisuudessa lääkiksessä tarvitsee pääsykokeessa osattavia asioita esim. fysiikassa? Onko niillä tiedoilla jotain merkittävää painoarvoa vai onko niiden avulla pääsykoe tehty vain mahdollisimman vaikeaksi?
Tarvitko fysiikkaa/kemiaa kuinka paljon sun opinnoissa, siis pääsykokeen jälkeen. Biologian osaaminen taitaa olla aika itsestäänselvyys, mutta erityisesti fysiikan merkitys (pääsykokeessa) mua on aina vähän hämmentänyt..
- Hmmmm. Luulen, että pääsykokeen kemia, biologia, fysiikka -setillä on tarkoitus löytää henkilöt, joilla on olemassa kyky ajatella asioita noiden aineiden kautta. Ihminen kuitenkin on lopulta pelkkää kemiaa ja fysiikkaa, kun mennään solutason tapahtumiin, joihin kaikki lopulta perustuu. Pääsykoe itsessään ei varmastikaan ole oleellinen vaan sen takia fysiikkaan ja kemiaan paneutuminen, että kykenee opinnoissa ymmärtämään kehon tapahtumat. Nykyään lääketiede kuitenkin koko ajan enemmän kallistuu molekyyli- ja solutason maailmaan ja uudet tutkimukset tuovat jatkuvasti lisätietoa juuri siltä suunnalta. Suoraa rehellistä fysiikkaa tai kemiaa meille ei kuitenkaan enää opeteta vaan aineet on integroitu opeteltavien asioiden joukkoon.

Onko lääkiksessä opiskelemassa porukkaa jotka aluksi on miettineet että pystyykö esim tikkaamaan tai tekemään muita perus toimenpiteitä vaikkei kirurgiksi aikoisikaan?
- Kyllä löytyy ja se on ihan ok. Kyllä omallakin kohdalla vähän avaussalissa hajut ja näkymät tuntuvat epämiellyttäviltä ja rajuilta, mutta kaikkeen tottuu ja kokemuksen karttuessa saa lisää varmuutta tekemiseen. Jos on ihan järkyttävä veri-/piikkikammo, joutuu ehkä työstämään itseään keskivertoa enemmän, mutta en ole kenenkään kuullut koulua sen takia kesken jättäneen.

Mitä tapahtuu sen jälkeen kun on lisensiaatin tutkinto mutta pitäisi varmaan vielä erikoistua?
- Lisensiaatin tutkinnon jälkeen ollaan siis yleislääkärin tasolla ja saadaan tehdä yleislääkärin töitä esim. terveyskeskuksessa. Iso osa haluaa kuitenkin jatkaa opintoja erikoistumalla. Nyt liikutaan taas mystisillä vesillä, koska aihe ei omalla kohtaa ole ollut vielä ajankohtainen. Erikoistuminen suoritetaan kyseisen alan töiden tekemisen ohella jossakin sairaalassa. Ollaan siis töissä kyseisen erikoisalan osastolla kollegoiden ohjauksessa ja samalla pusketaan läpi kirjatenttejä. Erikoislääkärikoulutus on käsittääkseni kuitenkin pitkälti työntekemisen kautta oppimista. Hoidetaan potilaita, opiskellaan kirjoista ja opitaan kollegoilta. Ihan vähällä erikoislääkäriksi ei kuitenkaan pääse, koska peruslisensiaatin päälle erikoistumisopintoja tehdään vielä viisi-kuusi vuotta.
Erikoisaloja on Suomessa 50, joten ymmärtänette vaivautuneisuuden, kun joku kysyy lääkiksen ekan vuoden ekalla viikolla, että mihin ajattelit erikoistua. Ööööö, osaan nimetä ehkä viisi... Suosituille aloille esim. kirurgiaan erikoistumispaikkaa voi joutua odottamaan, koska tietystikään sairaalat eivät voi ottaa koko osastojaan täyteen erikoistuvia. Jonkun täytyisi osata opettaakin.

Millon saatte ensimmäisen kerran itsenäisesti vastaanottaa potilaita?

- Huh, kun on pahoja kysymyksiä näin kakkosvuoden prekliinikolle. Onneksi olen opiskellut myös tiedonhakua, joten pikavisiitti googleen ja osaan kertoa enemmän.
"Neljän vuoden opinnot suorittanut lääketieteen opiskelija voi toimia erikoissairaanhoidon toimintayksikössä tai terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta ei muissa tehtävissä terveyskeskuksessa. Jos neljännen vuoden opinnot suorittaneella opiskelijalla on päivystävän lääkärin tehtäviä, hänen on toimittava laillistetun lääkärin välittömässä johdossa ja valvonnassa - eli vanhemman kollegan rinnalla.
Viiden vuoden opinnot suorittanut lääketieteen opiskelija voi toimia tilapäisesti lääkärin tehtävissä erikoissairaanhoidon toimintayksikössä tai perusterveydenhuollon toimintayksikössä. Hän voi toimia niissä myös päivystystehtävissä, jolloin takapäivystäjä pitää olla nimettynä." www.laakariliitto.fi/koulutus/opiskelijat/kandi-tyossa/
Eli nelosen jälkeen vähän ja vitosen jälkeen lisää :)

Missä vaiheessa opintoja teillä on harjoitteluja ja millaisia ne on ja miten kauan kestää?
-  Periaatteessa koko klinikan vaihe on harjoittelua, kun kolmosen keväästä eteenpäin opetus siirtyy sairaalaan, jossa kohdataan potilaita, opetellaan toimenpiteitä, lääkitsemistä jne. Puhtaita harjoitteluja meillä on amanuenssuurit, joista kirjoitin lääkiksen opintojen rakennetta avaavaan tekstiin. Manuja täytyy suorittaa lääkiksen aikana 3,5 tarkoittaen yhteensä 3,5kk harjoittelua. Kirurgian ja sisätautien manut ovat pakolliset, mutta loput 1,5 saa valita, kunhan kyseisen erikoisalan kurssi on tehtynä tai ainakin käynnissä manun suorittamisen aikaan. Manun aikana tehdään täysipäiväisesti töitä kyseisen erikoisalan osastolla ohjaavan lääkärin kanssa yhteistyössä. Amanuenssuurin voi suorittaa kokonaisena 38,25 h/vk tai puolikkaana puolet tuosta.

Mikä on parasta opiskelussa lääkäriksi?
- Tällä hetkellä uusien itseä kiinnostavien asioiden oppiminen ja syy-seuraus -suhteiden ymmärtäminen. Ne hetket, kun tajuaa, että tuo sairaus saa aikaan tuon oireen, koska tuo vaikuttaa tuohon. Myös ilmapiiri on ihana. Olen tänä vuonna löytänyt paremmin oman paikkani koulussa ja se tuo paljon riemua. Lääkiksessä kaikkien eteneminen opinnoissa samaan tahtiin on valtava voimavara. Jos oma elämä tuntuu koulun kanssa raskaalta, kaveri tarpoo hyvin todennäköisesti samassa suossa.

Onko opetus selkeää ja opetetut asiat ymmärrettäviä?

- Opetus on selkeää ja sitä on kova halu kehittää koko ajan. Joka kurssista pyydetään palautetta ja muutosehdotuksia, samalla kun ihmiset tekevät syväreinään entistä parempia opetusmateriaaleja nuoremmille kursseille. Turulla on pitkät historia lääketieteen opetuksesta ja luennoitsijoilla on paljon kokemusta aikaisempien kurssien ongelmakohdista, joten niitä osataan painottaa. Kaikin puolin koen, että tiedekunta haluaa koko ajan mennä eteenpäin eikä jumahtaa tähän hetkeen.
 

Oletko ajattelut lähteä ulkomaille kesäksi töihin terveyskeskukseen/sairaalaan?
- En ole ajatellut. Ruotsia vähän jossain vaiheessa harkitsin, mutta kyllä minua pelottaa liikaa. Jos kielestä vielä selviäisikin, lääkärin töiden hoitaminen potilaille normaalissa mutta minulle vieraassa kieliympäristössä tuntuu liian haastavalta.

Millainen ryhmähenki teillä on lääkisopiskelijoiden kesken?

- Henki on hyvä, mutta vähän hajanainen, koska meidänkin kurssi on niin suuri. 200 hengen kurssilla ei vain voi tuntea kaikkia yhtä hyvin ja olla yhtä hyvää kaveria kaikkien kanssa. Edelleenkin pelaan ryhmätöiden esittelytilaisuuksissa nimipeliä, jossa yritän muistaa kaikkien edessä seisovien nimet, ja edelleenkin opin joka kerta uusia nimiä. Koko lääkiksen sisällä henki on tosi hyvä. Meidän päihin on hakattu kollegiaalisuuden aatetta heti ekoista päivistä lähtien ja minusta se näkyy. Iso yhteen nitova voima on tarkka tutkintorakenne, joka ei mahdollista sooloilua. Kaikilla on 95%:sti sama lukkari, joten aiheet ja annetut tehtävät luovat kollektiivista ahdistusta, joka liimaa yhteen.

Millaisia ovat henkilöt, jotka pääsevät ekalla lääkikseen? Eroavatko he muista opiskelijoista jotenkin? 
- Eivät eroa. Syntymävuosia lukuunottamatta ihan samassa junassa ollaan, vaikka joku on hakenut 6 kertaa ja toinen päässyt ekalla sisään.

Millaisia ennakko-odotuksia ja -luuloja sinulla oli lääkisopiskelijoista? Ovatko osuneet kohdalleen?
- No tuota.. Minulla oli ennakkokäsityksiä mersuilla ajelevista rikkaiden perheiden lapsista, jotka opiskelevat kymmenettä polvea lääkäreiksi ja äänestävät kokoomusta. Odotin näkeväni myös kylmiä superälykköjä, jotka ovat suorastaan lennähtäneet pääsykoepenkiltä tiedekuntaan ilman pääsykoeahdistusta. Osittain ennakkoluulot ovat olleet oikeita, osin vääriä. Lääkiksessä on oikeasti paljon menestyneiden vanhempien lapsia, mutta totaalisia kusipäitä ei ole. Ihmiset ovat todella avuliaita ja toisten elämästä kiinnostuneita, eivätkä itsekkäitä ahneita monstereita kuten stereotyyppisissä ennakkoluuloissani pelkäsin. Yllätyksekseni suurin osa lääkisläisistä on ihan peruspirkkoja ja -pekkoja vailla aatelissukutaustaa. Älykkäitä ovat kaikki, mutta kylmiä koneita ihmiset eivät ole, vaan vain kiinnostuneita ja kunnianhimoisia. Todella monen vanhemmat kuitenkin ovat lääkäreitä, mikä yllätti minut, koska en ollut ajatellut minkään ammatin perityvän noin selkeästi.

Kuinka tarkkaan/missä vaiheessa teiltä odotetaan pikkutarkkaa teoreettista tietoa, esimerkiksi tautien nimiä tai anatomiaa latinaksi?
- Anatomia latinaksi on tärkeä perusta opinnoille, koska muuten putoaa auttamatta lääkäreiden välisestä keskustelusta, mikä hankaloittaa oppimista klinikassa aika merkittävästi. Latina on kuitenkin alun kankeuden jälkeen helppoa ja lisää omaa ammattimaisuusfiilistä potenssiin tuhat, kun osaa livauttaa olkaluun paikalle humeruksen. Latinaa vaaditaan siis alusta asti ja hyvä niin, koska se on tärkeä osa potilastietojen ymmärtämistä. Muuten kysymys on vähän hankala, koska vaatimukset vaihtuvat joka kurssin myötä. Itse koen tärkeäksi ymmärtää aluksi suuret linjat ja sen jälkeen ajan salliessa syventää tietoutta. Esimerkiksi nyt patologian kurssilla haluan pääasiallisesti osata nähdä näytteessä astman aikaansaamat histologiset muutokset ja tietää, että niiden taustalla on vasta-ainavälitteinen reaktio. Myöhemmin, jos on ylimäärin aikaa, opettelen pilkuntarkkaan jokaisen solutason reaktioon osallistuvan molekyylin nimen ja kiihdyttävän entsyymin. Yleensä aikaa ei kuitenkaan ole.

Liittyykö opiskeluihin lainkaan se, ettei potilaita tuomita? Esimerkkinä vaikka reilusti ylipainoisen tai muuten selkeästi epäterveellistä elämää viettävän potilaan kohtaaminen yksilönä ilman saarnaa tai leimaamista.
- Liittyy vahvasti, mutta toisaalta lääkärin rooli on myös ennaltaehkäistä sairauksia, joten terveysvalistaminen on tärkeä osa yleislääkärin työtä. Ylipainoista diabeetikkoa tulee ohjeistaa painonpudotuksesta, liikunnan lisäämisen tärkeydestä ja tulevaisuuden näkymistä, jos muutoksia ei tehdä. Lääkäri ei voi ketään kuitenkaan mihinkään pakottaa vaan muutoksen on lähdettävä potilaasta itsestään. Lääkärin tehtävä ei myöskään ole haukkua potilasta tämän tekemistä valinnoista vaan ohjata kelkkaa uuteen parempaan suuntaan tulevaisuudessa.

Millaisia valinnaisia aineita teillä on?
- Valinnaisia on tarjolla yksittäisinä kursseina tai polkuina, joissa samaan teemaan liittyviä valinnaiskursseja on nidottu yhteen laajemmaksi koko lääkiksen kestäväksi no... poluksi. Itse olen ravitsemuksen valinnaispolulla ja tähän mennessä takana on kaksi valinnaista kurssia, joilla ollaan tehty ryhmätöitä erilaisista dieeteistä ja esimerkiksi ksylitolituotteista. Tulevaisuudessa odottaa vielä mm. syöpäpotilaan ravitsemusta ja elintarvikkeiden käyttöä lääkkeenä. Muita tähän mennessä startanneita polkuja ovat sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvä kardiovaskulaaripolku ja yleislääketieteen polku. Ravitsemuskurssien lisäksi olen tehnyt valinnaisina myös ATK-kurssin ja avoimen yliopiston tarjoaman sosiaalipediatrian kurssin.

Onko bilekulttuurinne enemmän sisäsiittoista omissa nurkissa alan opiskelijoiden kesken juhlimista, vai yöelämässä ja tapahtumissa vaikuttamista?
-Sisäsiittoisuus on lääkiksen helmasynti :D Me opiskellaan keskenämme omassa rakennuksessamme, syödään omassa ruokalassamme ja juhlitaan keskenämme omalla kerhohuoneella. Lääkis on itsessään niin iso, että meidän opiskelijamäärillä saa hyvät juhlat aikaan, joten me ei ikäänkuin tarvita tiivistä yhteistyötä toisten ainejärjestöjen kautta. Kuitenkin lääkis minusta koko ajan avautuu enemmän toisten alojen suuntaan, joten poikkitieteellisyys tulee varmasti lisääntymään. Tai ehkä minun näkö vain on parantunut lääkikseen pääsyn jälkeen, koska bilsa-aikoina en nähnyt ikinä buranahaalareita missään, mutta nykyään niitä näkee kaikkialla.

Kuinka rankkaa opiskelu on ollut esim. verrattuna aikasempiin opintoihisi?
- On rankempaa, mutta pitkälti siitä syystä, että nyt haluan oikeasti oppia enkä vain päästä tenttiä läpi, että saan riittävästi opintopisteitä Kelan tukia varten, että voin taas kevään lukea pääsykokeeseen. Tällä hetkellä opinnot ovat hyvällä tavalla haastavia, mutta tästä saisi myös helvettiä, jos oikein haluaisi stressata.

Kuinka paljon pitää panostaa että pääsee läpi / saa 5?
- Määritelmänsä mukaan yksi opintopiste tarkoittaa 27 tuntia työtä. Näin laskettuna esim nyt rullaavan paton kurssin läpi pääseminen vaatisi 13 x 27 = 351 tuntia = 14,6 vrk työtä. Näin pitkästä kurssista on vaikea tunnilleen sanoa, että montako tuntia tähän on tuhrautunut, mutta läpi pääsemisen haastavuus vaihtelee aika paljon kurssista toiseen. Kovimman mikroskooppitenttistressin ollessa juuri päällä, voin sanoa, että ainakin paton kurssissa töitä pitää tehdä niin, että tuntuu. Ei kipuu ei hyötyy. Vitosen vaatimus on kuitenkin selkeämpi. Töitä pitää tehdä paljon, koska femman tenttisuoritus ei salli montaa virhettä. Tässäkin on kuitenkin kurssikohtaisia poikkeuksia esim. ykkösen kevään endokrinologia, josta 95% kurssista sai vitosen.

Kuinka täysiä viikot ovat ja paljonko pakollista opetusta on yleensä?
- Pakollista opetusta on melko vähän, koska pääosaa kursseilla pelaavat luennot, jotka eivät ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ole pakollisia. Lähes kaikki kuitenkin käyvät luennoilla ja itse lasken ne pakolliseksi, paitsi jos edellisenä iltana on mennyt myöhään... Harkkatyöt ovat oikeasti pakollisia ja niiden sisältö ja määrä vaihtelee kursseittain. Patossa olemme ihmetelleet mikroskooppinäkymiä 21 tunnin mittaisen harkan verran, biokemian kurssilla taisi olla viitisen kappaletta laboratorioharkkoja ja anatomian kurssilla ihmeteltiin jokaista kehon osaa esim. alaraajaa omassa harkassaan.
Tavallisesti luentoja on päivässä yksi kaksoistunti tai pahimmillaan kaksi, jonka päälle mahdolliset harkat. Koululla meillä on opetusta oikeasti aika vähän eli opiskelijalla on itsellään iso vastuu hoitaa homma kotiin kotona. Pari viikkoa sitten tehdystä postauksesta saa aika hyvän käsityksen :)

Mikä on ollut vaikeinta tähän mennessä?
- Biokemian kurssi ykkösen keväällä. Solun pinnalla nörkkivät reseptorit ja solun sisäiset reaktiot eivät innostaneet minua millään tapaa oppimaan, vaikka tänä päivänä solubiologia lääketieteessä yhä tärkeämmäksi käykin. Asiat vain tuntuivat niin abstrakteilta ja hauki-on-kala -meiningillä opeteltavilta, että motivaatio meinasi loppua. Alfaketoglutaraatin muuttuminen sukkinyyli-koentsyymiA:ksi alfaketoglutaraattidehydroksigenaasin katalysoimassa reaktiossa, never again!

4 kommenttia: