maanantai 2. maaliskuuta 2015

Harmaata virtaa

Voisin kirjoittaa jotain asiaa, mutta tällä hetkellä oloni on liian levoton organisoimaan ajatuksiani siihen kuntoon, että kykenisin kirjoittamaan asiallisen pohdiskelevan tekstin esimerkiksi viime perjantain kurssibileistämme, fiiliksistäni tänään alkanutta farmakologian kurssia kohtaan tai blogiuraani liittyvästä eräänlaisesta merkkipaalusta, joka tänään saavutettiin. Ajatuksiani ei myöskään ainakaan terävöitä taustalla suht lujalla soiva suhteellisen teatraalinen MIKA:n levy, jonka eilen kotiutin totaalisena mustana hevosena kirpparilta.

Kello, jääkarhu, basilika, iphone, pyykkinaru ja vesisade. Ajatuksenvirtani on täysin hyödytön, mutta silti tekee mieli kirjoittaa.

Alkuvuoden vauhti on hämmentänyt minut täysin. Tuntuu, että kaksi kuukautta on kiitänyt ohi muutamassa viikossa. Tuntuu, että edellisestä Kuopio-reissusta on vain hetki, vaikka todellisuudessa olen pysynyt viimeiset kaksi kuukautta visusti Turussa enkä oikein koe edes kaipuuta Kuopioon. Olen vain keskittynyt selviytymään ja toisaalta nauttimaan, koska iso osa alkuvuoden säpinää on ollut speksiin liittyvää touhotusta: juhlimista, ompelemista, ihmettelyä, maskeeraamista, uuden oppimista, löhnöttämistä ja uusien ihmisten oppimista. Olen tuhlannut aikaani ilolla eikä yksikään hetki ole mennyt hukkaan.


Ihmettelen Turussa ties monettako viikkoa jo jatkuvia plussakelejä, joiden ansiosta olen siirtynyt tennariaikakauteen monta kuukautta etuajassa. Tennarit ovat kenkäpaholainen. Kun antaa pikkuvarpaan ja erehtyy laittamaan ne kerran talvikenkien sijaan jalkaansa, ne nielevät koko jalan eikä niitä vain voi enää jemmata kaappiin. Varsinkaan, jos sattuu omistamaan maailman hienoimman väriset tennarit, jotka näyttävät jalassa aina sata kertaa talvikenkiä paremmalta. Onneksi Turussa voi myös pyöräillä monta kuukautta oikeaa talvi-Suomea aikaisemmin, joten ohueen kangaskenkään kääritty jalka säästyy pitkiltä ulkoilureissulta asfalttia vasten.


Minulla on tällä hetkellä aikaa ja se tuntuu väärältä. Olen koko paton kurssin ajan kärsinyt krooniseksi muuttuneesta huonosta omatunnosta, koska en lue tarpeeksi, mutta nyt paton lopputentin jäätyä juuri taakse ja uuden kurssin vasta tänään alettua, elän ihanaa suvantovaihetta. Vanha stressi on ainakin hetkellisesti mennyttä eikä uusi ole ehtinyt vielä muodostua. Minä saan istua tässä kuuntelemassa MIKA.sta jo Museksi vaihtunutta musiikkia ja tuijotella ikkunasta ulos harmaaseen Turkuun ilman murhetta tuhlatusta ajasta. Itse asiassa ehkä se on parasta, mitä juuri nyt voin tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti