perjantai 13. maaliskuuta 2015

Nollasta sataan ja takinkääntö

"Mä inhoon niitä tyyppejä, jotka ennen tenttiä itkee etteivät osaa mitään ja sitten kuitenkin saavat tentistä huippuhyvän."

Niin... Tuota. Sain paton tentistä nelosen.

Tätä ei silti lasketa! En vain suostu hyväksymään itseäni tuohon yllämainittuun porukkaan, koska minä ihan aidon oikeasti olin omasta mielestäni matkalla uusintaan, koska tentin vaatimustaso ja taitotasoni eivät tuntuneet kohtaavan sitten millään. Sen piti olla nipinnapin läpi tai uusinta, ei yhtään enempää mutta ehkä vähemmän. Nyt kuitenkin jatkoin tämän vuoden nelosputkea ihan vahingossa. Tuntuu vähän luvattomalta.


Sain inssiajon aikanaan läpi ensimmäisellä yrittämällä, mutta mukana oli tukku onnea ja inssin maltillinen jarrujalka. Ajon jälkeen istuin ratissa väliaikainen ajokortti kourassani ja olin pettynyt, koska autoilun maailma oli auennut puoliksi luntilla. Tänään palasin samoihin fiiliksiin istuessani opiskelijaruokalassa ihmettelemässä tentin tuloksia. Nelonen ja 9/10 pistettä esseestä?! Kuka ne tentit oikein on tarkistanut? Räpellykseni ei kerta kaikkiaan voinut olla nelosen arvoinen. Nelonen on kovien muijien ja jätkien numero, ja minä en tuossa tentissä ollut hurjan kova muija. Hetken pohdin mahdollisuutta, että olin unohtanut oma opiskelijanumeroni ja katsellut jonkun muun tuloksia ominani tai opettajan inhimillistä virhettä, mutta sitten päätin hellittää jurnuttamisen. Se meni läpi. Sitähän minä toivoin. Se on hyvä. Se riittää.


Lohduttavaa liian hyvän tenttituloksen (jestas mikä ruikutuksenaihe) harmittelussa on anteeksiantava aika. Neljä vuotta ajokortin saamisesta voin sanoa korttini ansainneeni, joten viimeistään neljän vuoden päästä paton nelonen on kovan muijan oikeutettu arvosana.


Onneksi sitä ennen voin kuitenkin juhlia aurinkoista perjantaita ja läpipääsyä, koska sen tiedän joka tapauksessa ansainneeni tässä ja nyt. Ihanaa perjantaita kaikki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti