keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Paton pituinen se

Elän toivossa, että otsikko todella pitää kutinsa, koska 1,5 viikkoa sitten olleen paton lopputentin tulokset eivät ole vielä tulleet. On erittäin mahdollista, että paton pänttääminen jatkuu vielä, koska tentti oli noh... haastava. Erään kurssilaisen viisaita tentin jälkeisiä sanoja lainaten: elämä jatkuu, mutta niin saattaa jatkua patokin. Onneksi koko kurssi taitaa olla samassa veneessä, koska kaikki ovat hiukan hermostuneita tuloksista.

Jotakin on jäänyt kuitenkin lopullisesti taakse ja historiaan. Kurssimme pisti nimittäin uusiksi vanhat kakkosvuotelaisten IFA:n bileet muuttamalla ne Paton bileiksi. Joka vuosikurssi järjestää siis joka vuosi yhdet tietyn kurssin tai tapahtuman yhteyteen vakiintuneet kurssibileet; ykkösellä EB:t, kakkosella pato, kolmosella hautajaiset, nelosella kirra jne.

Tänä vuonna järkättiin ihkaekat paton bileet teemalla My Little Pony.



Minä olen itse vasta pikkuhiljaa alkanut lämmetä erilaisille teemabileille. Aikaisemmin minua vaivasi niihin liittyvä järkkäämisen hankaluus ja touhuun tuhlautuva turha raha, mutta viimeisen neljän kuukauden sisään olen juhlinut jo kaksissa teemabileissä uskottavalla asustuksella eikä kumpiinkaan juhliin ole kulunut noin 12 euroa enempää, joten ehkä vaikeus-kalleus -ajatus on hylättävä. Lisäksi olen kumpanakin kertana nauttinut asujen metsästyksestä, joten voi kai sanoa minun vaihtaneen pukeutumisbileleiriä. Parempi puvulla kuin ilman.



Paton bileitä varten kävimme tyttöporukalla Jätti-Rätissä shoppailemassa tylliä, aluskankaita ja kuminauhaa jo hyvissä ajoin, ja minuun tarttui sellainen innostuksen puuska, että puskin oman asuni kuntoon jo pari viikkoa ennen juhlia. En ole pitkään aikaan kokenut tuollaista flow-tilaa, joka ponipuvun (Uskomattoman hauska sana muuten. Kannattaa hokea monta kertaa nopeasti peräkkäin.) ompelussa iski. Liimauduin keittiön pöydän ja ompelukoneen ääreen ensimmäisenä päivänä viideksi ja seuraavana päivänä vielä kolmeksi tunniksi, eikä aika tuntunut miltään. Hameeseen ei ollut mitään valmista kaavaa eikä selkeää ajatustakaan, vaan työtä sai säveltää eteenpäin puhtaasti oman fiiliksen ja hameen ulkonäön perusteella. Muutamat ongelmat täytyi ratkaista vaihtoehtoisen suunnitelman kautta eikä ompelujälki varmasti ole ammattilaistasoa, mutta en voi kieltää olleeni tyytyväinen. Minä sain kuin sainkin sateenkaariponihameen aikaan. Ihan itse!

Itse bileet olivat kivat hattarakoneineen ja vaahtokarkkeineen, mutta parasta minusta olivat silti taas etkot. Etkoihin liittyy ihmeellistä taikaa, koska illan siinä vaiheessa kaikki on vielä edessä ja kaikki on vielä mahdollista, aikaa riittää ja juomia saa sirppiä rennosti jutellen. Ponietkoilussa ehdotonta plussaa oli myös melkein kymmenen naisen hätäinen edestakaisin juoksenteleminen, kun irtoripsi ei kestä paikallaan, hameesta törröttää lanka, meikit täytyisi laittaa ja hiukset pitäisi saada ponimaisesti letille :D En oikeastaan keksi tyttömäisempiä etkoja näin nopeasti asiaa miettien.






Ja voi sitä panostuksen määrää! Meillä oli jokaisella valittuna oma My Little Pony, jonka mukaisesti tyllihame oli ommeltu ja muut asusteet valittu. Lisäsäväyksen toivat tietysti vielä astetta räväkämmät meikit, irtoripset, ponikorvat ja jokaisen ponin oma tunnus käsivarressa. 


Ponitytöt <3

2 kommenttia:

  1. Hahhahaa jos tota ponipukua hokee monta kertaa putkeen niin siinä on sama rytmi ku hevosen (ponin) askelluksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah totta, nyt kun sanoit. Kuulostaa ihan kavioiden kopseelta, kun oikeella tahdilla hokee :D Mun uusi lempparisana.

      Poista