maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sama nainen päivästä toiseen

Eikö ole kummallista, kuinka päivästä toiseen olemme sama ihminen, mutta päivästä toiseen sitä silti kokee olevansa erilainen? Herään jokikisenä aamuna Kristana, mutta vain harvoina aamuina juuri sinä parhaana mahdollisena Kristana. Päivästä toiseen herään samojen hiusten törröttäessä päänahastani, mutta vain joka toinen päivä (jos niinkään usein) olen niiden olemassaoloon tyytyväinen. Eikä kahden aamun välillä varmasti tapahdu painossakaan merkittäviä muutoksia, mutta silti näen kahtena peräkkäisenä aamuna kehoni aivan erilaisena. Se on hämmentävää ja todella ärsyttävää. Varsinkin naiselle, joka rakentaa pukeutumisestaan monesti aivan kohtuuttoman kokoisen tuskan, tälläiset vaihtelut päivien välillä ovat raastavia.

Pukeutumisen lisäksi peilin muunteleva totuus vaikuttaa suoraan omaan fiilikseen. Hyvänä peilipäivänä kaikki tuntuu sujuvan alkaen perinteisestä ponnarista, joka heilahtelee iloisesti kevättuulessa, mutta huonona päivänä perusponnarikin muistuttaa kaljun rotan päähän iskettua hapsottavaa limanuljaskaa, joka on vielä aivan väärän värinen suhteessa kalvakkaan ihoon. Ettei elämä vain olisi liian mukavaa limaoksennus päässä löristen, tuollaisena aamuna kokovartalopeilistä useimmiten tuijottaa myös ryhävalas, jonka jalassa normaalisti ylisöpöt tennaritkin näyttävät koon 45 kalosseilta. Parasta kaikessa tietysti on, että tälläiselle päivälle osuu jotenkin aina joku ryhmätyö, joka pitää sisällään 150 hengen edessä seisoskelua ja presentaation aiheesta, johon olet perehtynyt aivan liian pinnallisesti.

Sama nainen....
...eri fiilis.

Mutta siis ihan oikeasti. On raivostuttavaa, miten oma kokemus omasta itsestä niin ulkonäöllisten kuin psyykkistenkin ominaisuuksen osalta seilaa hallitsemattomasti päivästä toiseen. Välillä itseäni katsoessani näen tähän elämään juuri täydellisen 22-vuotiaan nuoren naisen, joka uskoo itseensä, tulevaisuuteensa ja taitoihinsa, mutta kaksi tuntia tästä eteenpäin sama nainen onkin ala-asteikäiseltä näyttävä ujo, mutta silti sammakoita suustaan möläyttelevä mujukki, jonka päällä olevat vaatteet eivät vieläpä sovi hänelle lainkaan. Ole tässä sitten oma ainutkertainen ja eheä persoonasi.

Hiusten osalta bad hair day on tunnettu jo pitkään, mutta tämän kirjoituksen myötä haluaisin nyt laajentaa termiä kokonaistavaltaisemmaksi bad me day:ksi. Tai sitten se olen vain minä, jonka henkinen murrosikä iskee nyt viiveellä parikymppisenä...

4 kommenttia:

  1. Nauroin, kiitos päivän piristyksestä! Ja ihana sinä!
    Tuo on tuttua. Jännä, miten paljon myös oma vireystila vaikuttaa olemassaoloon.

    Tuohon vaatekriiseilyyn: kannattaa valita kuteet jo edellisenä iltana. Saa aamusin muutaman extraminuutin kauneusunilleen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä valitsenkin vaatteet jo aina edellisenä iltana stressituskan välttämiseks, mut kummasti huonona aamuna ne ei vaan näytä siltä, mitä oli illalla suunnitellu :D

      Poista
  2. Oot ihan uskomattoman hyvä kirjottaa! Tykkään lukee sun juttuja tosi paljon ja tulee hyvä fiilis lueskellessa sun juttuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos paljon :) Mulle tuli hyvä fiilis tosta.

      Poista