maanantai 13. huhtikuuta 2015

Speksikrapula

"Poissa ovat ruskeat silmät, poissa on hymy. Lopullisesti." Poissa ovat myös tämän vuoden speksin puvustukset ja maskeeraukset minun osaltani. Lopullisesti.

En ole masentunut, vaikka tietysti harmittaa, että oikea kolmen kaupungin kiertue jää kokematta, mutta pienimuotoinen speksidarra minulla kyllä on. Tähän darraan ei kuitenkaan poikkeuksellisesti sisälly lainkaan morkkista vedetyistä övereistä tai huolimattomista sanomisista nousuhumalan huumassa, vaan ainoastaan ikävää ja haikeutta mahtavien bileiden fiilistä kohtaan, koska kamalimmankin krapulan keskellä lohduttaa, jos edellisenä iltana on ollut hauskaa. Ja hauskaahan minulla on ollut! Oikeastaan lystiä on jatkunut jo monen monta kuukautta, joten pieni haikeus eron hetkellä on lienee hyväksyttävää.


Eilen vedimme tosiaan näytöksen Porin teatterissa pienenä esimakukiertuereissuna, jolle mukaan lastattiin luonnollisesti koko muu produktio isoine lavasteineen ja PuMa-tiimistä oikean kiertueen ulkopuolelle jäänyt porukka, että mahdollisimman moni pääsi vielä fiilistelemään speksihuumaa. Ja oih ja voih, kyllä me fiilisteltiinkin. Oli mahtavaa päästä vielä maskeeraamaan ja erityisesti päästä reissaamaan speksiporukalla toiseen kaupunkiin vetämään näytöstä, koska olihan bussimatkassa, bändi- ja lavastekamojen roudaamisessa eessun taassun (ks. kuva!) ja vieraassa teatterissa pörräämisessä aivan uudenlaista taikaa verrattuna Turun näytösviikkoon. Aika harva voi sanoa käyneensä Porin teatterin päänäyttämön alla. Been there, done that.

Nyt, lopun kuitenkin koittaessa, on kiitospuheen aika.


"TLKS:n vuoden 2015 speksiä, Ei sota kahta kaipaa, seuraavista asioista nöyrimmin kiittäen, Krista.

♥ Onnistumisen kokemukset niin puvustuksen kuin maskeerauksenkin puolella. En vielä 3 kk sitten olisi uskonut kykeneväni luomaan noin hienon vanhusmaskin ja samaan tuollaisen rutiinin perusmaskiin. Jokaikinen näytöspäivä sain olla ylpeä omasta kädenjäljestäni osa-alueella, johon olen tutustunut vain ja ainoastaan speksin kautta nyt kahtena keväänä. Opin jälleen valtavasti uutta ja olen itsevarmempi maskeeraaja. Puvustuksen puolella voisin toistaa täsmälleen samat asiat, koska kevät lujitti uskoa taitoihini, ja joka kerta tanssijoiden bäkkärillä/lavalla pyöriessä sain olla ylpeä meidän töiden tuloksista. Jokainen tanssijoiden mekko ja asu oli ihan oikeasti just meidän tiimin tekele alusta loppuun ja se tuntuu aika hienolta. Talven epätoivoiset hetket eivät olleetkaan turhia.

♥ Kokemus kuulumisesta lääkiksen parhaaseen porukkaan niin PuMa-tiimin kuin koko speksinkin sisällä, koska valtavaan vuosikurssiin verrattuna speksi tuntuu kaikkine eri tiimeineenkin melko intiimiltä ja tiiviiltä porukalta, jossa jokaisella on ainakin kaksi yhteistä asiaa -sama tiedekunta ja sama unelma täydellisestä speksistä.

♥ Valtava ylpeys sekä meidän tiimin että koko speksiporukan tekemästä työstä.

♥ Sain hymyillä ja nauraa niin että mahaan sattuu hurjan monta kertaa. Oikeastaan hymyilen nytkin.

♥ Pääsin ihmettelemaan ja ihailemaan kahta eri teatteria lavaa, katsomoa ja bäkkäriä myöten.

♥ Tutustuin mahtaviin uusiin ihmisiin, syvensin kaveruutta vanhojen tuttujen kanssa ja löysin oikeita ystäviä.

♥ Sain nähdä uskomatonta taitoa ja sen kehittymistä kokonaiseksi esitykseksi aivan projektin ytimessä.

♥ Pääsin ottamaan osaa mahtaviin bileisiin."


Koko kiitospuheeni voi oikeastaan tiivistää isoon kiitokseen niistä kaikista ylpeyden hetkistä, joita tämä projekti tänä(kin) vuonna tarjosi, koska kyllähän me oltiin aivan parhaita. Kiitos TLKS speksi 2015!

Ps. Voin kiittää speksiä myös tämän ♥ sydänmerkin tekemisen opettelusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti