sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Farkkutakkisää

Minulla oli ala-asteella Seppälästä ostettu farkkutakki, jonka napeissa oli sydämiä, ja jota käytin suurella rakkaudella. Takki kieppui päälläni kevättivoleissa ja reissasi ylläni luokkaretkelle Maarianhaminaan kutosluokalla. Farkku kuitenkin tuli ja meni, ja muodin kääntyessä keinonahkatakkien suuntaan, hylkäsin farkkutakkini vaatekaappiin, johon se sai tuomion jäädäkin, kun minä käänsin kelkkani kohti Turkua. Enkä minä takin perään edes haikaillut, kunnes viime syksynä huomasin farkkutakkien palanneen katukuvaan. Onneksi on siskoja, jotka tulevat syyslomailemaan luokseni. Näin takki pääsi mukaani jo tähän astisen elämäni suurimmalle reissulle Etelä-Koreaan lokakuussa.


Suomen pitkän kylmän syksyn ja märän talven jälkeen minä ja junnufarkkutakkini olemme kuitenkin jälleen yhdistyneet! Karusti arvioiden 9 vuotta edellisestä käytöstä takki oli jälleen päälläni viettämässä kevätpäivää, ja se vieläpä mahtui. Onneksi on äitejä, jotka suostuvat ostamaan tyttärelleen ainoastaan kasvuvarallisia vaatteita.

Näissä fiiliksissä kävimme eilen pyörähtämässä kirpparilla Manhattanilla. Mukaan tarttui alle vitosella pari kevyttä kesätoppia, jollaisia lähdin reili mielessäni etsimäänkin. Kesä, tule jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti