keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Minä en aina askartele...

....mutta kun askartelen, askartelen koko oman ja vieraankin suvun naisille. Lykkäsin taas perinteistä äitienpäivän korttisavottaa viime tippaan juuri postitusta edelliseen päivään (luotto Postin 1. luokan nopeuteen on luja), vaikka hyviä päiviä olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla jo aiemmin. Toisaalta ystävänpäivään verrattuna tämä tahti oli suorastaan kiirehtimistä, koska silloin jätin postituspäivän aamuluennon väliin, että ehdin väkertää kortit postituskuntoon.



Minulle on korttiaskartelussa aivan huomaamatta muovautunut oma ekologinen tyylini askarrella, koska sillä salaman sekunnilla, kun päätän alkaa väkertää kortteja, tarvikkeet kotona ovat aika rajatut, kun kaupoille ei vain ehdi lähteä. Siispä minun korttini ovat jo parin vuoden ajan nojanneet kartongin, liiman ja lehtiroskiksen voimaan. Tänään meinasin kuitenkin joutua nostamaan ekoilun uudelle tasolle, koska oma, juuri tyhjennetty, lehtiroskis ei ensivilauksella pitänyt sisällään yhtäkään perinteistä sanomalehteä. Onneksi sopiva ilmaislehtinen löytyi aivan lehtipussin pohjalta ja säästyin yleisen roskiksen tonkimiselta, minkä olisin kyllä epäilemättä tehnyt inspiraatiopuuskassani. #hulluyokylänainen Sydämien paperi taas on uuden elämän saaneita sivuja Duodecimistä ja OP-Pohjolan asiakasomistajalehdestä, ja korttipohjatkin on itse asiassa kirpparilta ostettuja.


Olen viimeisen vuoden sisään valaistunut askarteluinspiroitumisen kanssa, kun oivalsin, että ihmiset jakavat internetissä ideoitaan. Kaikkea ei tarvitsekaan keksiä itse alusta loppuun! Sitä riemun määrää, kun askartelu ei enää kaadu heti alkuunsa oman uniikin idean puuttumiseen, vaan kortin rungon saattaa napata netistä ja säveltää pikkujipoilla omakseen. Ette voi uskoakaan, miten äitien- ja isänpäivää sekä syyskuun synttärisumaa edeltävä elämäni on helpottunut googlen kuvahaun löytämisen myötä<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti