perjantai 31. heinäkuuta 2015

Reilipäivät 3-5: Venetsia


Aivan mahtava paikka! Teijän on pakko mennä sinne!
vai
Ihan yliarvostettu ja ylihintainen turistirysä, joka vielä haisee ihan kamalalta.

Venetsia ei ollut meille kummallekaan must see -paikka, mutta koska reissun aloituspaikaksi valikoitui Rooma ja matka sieltä seuraavaan pysähdyspaikkaan Sloveniaan olisi ollut pitkä, täytyi väliin saada yksi stoppi. Venetsia osui passelisti reitille ja onhan Venetsia kuitenkin Venetsia. Harvalla kaupungilla on yhtä laajalti tunnettua romantiikan ja omalaatuisuuden stigmaa otsassaan. Ainakin matkan jälkeen voitaisiin sanoa käyneemme.




Nyt olen käynyt ja joudun liittymään ylempään porukkaan. Minusta Venetsia on aivan hurmaava pikkukaupunki, joka on a) täynnä turisteja, b) törkeän kallis ja c) juuri niin omalaatuinen kuin odotinkin. On käsittämätöntä, että kaupungin saariosa, joka meille turisteille on Venetsia, rajautuu veteen reunoiltaan, sivuiltaan ja ytimeltään. Vettä on kaikkialla, siltoja on kaikkialla ja laulavien raitapaitojen ohjastamia ylihinnoiteltuja gondoleja on kaikkialla. Aluksi turistien määrä tuntui tukehduttavalta ja koko saari suurelta näytelmältä, jonka ainut tehtävä oli saada turisti tuntemaan itsensä erityiseksi ja sen myötä syytämään rahansa ravintoloiden ja matkamuistomyymälöiden kitaan. Venetsia nojaa once in a lifetime -kulttuuriin. Kun kerran olet täällä, maksa ja nauti. Me emme maksaneet, mutta nautimme silti, ja pikkuhiljaa jouduin antamaan periksi Venetsian lumolle.


Asuimme noin 10 kilometriä saaren ulkopuolella Camping Jolly nimisellä leirintäalueella, josta olimme jo paria kuukautta etukäteen varanneet Hotels.comin mukaan asuntovaunumajoituksen. Majapaikka oli varatessa todella halpa ja minä vähän jännäsin, että mikäköhän saastainen asuntovaunu meille budjettimatkalaisille osoitetaan unipaikaksi, mutta mitä vielä. Asuimme upouudessa kahden hengen pikkumökissä, jossa meillä oli omat sängyt puhtaine liinavaatteineen ja pyyhkeineen sekä vessa ja suihku. Leirintäalueella oli oma ravintola, kauppa, ja mikä mahtavinta, uima-allas, joten pääsimme naurettavalla hinnalla nauttimaan aidosta etelänlomasta allasköllöttelyineen. Meille paikan etäisyys the Venetsiastakaan ei ollut ongelma, koska paikallisjuna kulki 10 minuutin välein saarelle kahden kilometrin päästä leirintäalueesta. Jalat alle ja hetkessä reililipulla ilmaiseksi ytimeen.


Meille kahden yön matka Venetsiaan oli leirintäalueella rentoutumista ja saaren edestakaisin kävelyä. Se oli myös halvan ruuan, kaupan ja vessan etsimistä, kuten meidän elämä kaikissa reilikaupungeissa. Aina me etsimme jotain. Kun yksi asia löydettiin, oli aika etsiä seuraavaa, yleensä kauppaa (=viiniä) tai vessaa. Venetsiasta en osaa vinkkailla mitään erityisiä paikkoja, koska olin totaalisen lost in Venice koko seikkailumme ajan. Kannatan kuitenkin sattumalta eräälle sillalle viini- ja kortinkirjoitustauolle pysähtymistä ja sillalla pysymistä koko viinipullon ajan, koska viereisen talon toisessa kerroksessa sattuu asumaan pianisti, joka soittelee iloksenne. Aurinko laskee, gondolit lipuvat sillan alla ja mies soittaa pianoa ♥

Venetsiavinkit tiiviisti:
- Camping Jolly -leirintäalue
- kalliiden ja palvelumaksuja kiskovien ravintoloiden vältteleminen
- gondolien ihmetteleminen
- satama-alue
- käveleminen ja eksyminen

torstai 23. heinäkuuta 2015

Valtio+

Jokilauttailun ohessa kävimme tiistaina katselemassa taidenäyttelyä Kakolassa. Kakolanmäki olikin kokonaan oma lisänsä muuten niin hilpeään turistipäivään. Yksi mäen vanhoista vankilarakennuksista on tänä heinäkuussa otettu kolmeksi viikoksi taiteen haltuun. Valtio+ -näyttely on vapaaehtoisvoimin kasaan koottu vierailijoille ilmainen taidekokemus, joka pyrkii yhdistämään tarkkaan valvotun vankilaympäristön ja vapaaksi mielletyn taiteen. Kuulostaa hienolta. Kuulostaa niin hienolta, että minä olin aivan into piukeana menossa näyttelyyn ja halusin raahata Jarkon ja siskonikin mukaan.



Harmillista vain, että olin reissun jälkeen pettynyt. Minusta oli äärimmäisen siistiä päästä sisään vankilaan, mutta surullista oli, että itse vankila oli paljon kiinnostavampi kuin vankilan sisään esille laitettu taide. Olisin ollut enemmän riemuissani, jos kaikki näyttelyn taide olisi korvattu aidoilla tarinoilla vankilasta ja sen asukkaista. Kuulostan todella hirviöltä nyt, mutta vain harva näyttelyn teoksista antoi minulle mitään. Muutaman kerran sain sanoa hyi onpas pelottava, mutta useimmin jouduin tyytymään pläähhiin tai jaahakseen. Ainakin, kun sellejä ja kerroksia riitti ihmeteltäväksi rappuset ja käytävä toisensa perään. Tila oli iso ja välillä oli epäselvää, missä menee teoksen ja ihan vain vankilarakennuksen raja. Tai sitten se olikin juuri se the juttu koko näyttelyssä ja minä vain liian herkistymätön oivaltamaan sitä. Joka tapauksessa väitän, etten ollut ainoa, joka oli enemmän fiiliksissä pelkästä Kakolasta kuin Valtio+:sta, jos niitä ylipäätään voi erottaa toisistaan.

Olen todella kokematon taiteen katselija ja kokija, mutta haluaisin aloittelijanakin näyttelyä katsellessani tuntea jotakin. Teosten ei tarvitse olla kauniita tai hämmentää upeudellaan, mutta haluaisin kyetä tuntemaan edes inhoa, pelkoa tai hämmennystä teosta katsoessani. Valtio+:n aikana ihailin tilaa, mielikuvittelin rakennuksen menneitä tapahtumia, mutta liian harvoin tunsin mitään tiloihin asetettujen teosten ansiosta. Joku voisi sanoa, että näyttely oli rehellisesti tylsä, ja niin se vähän olikin, mutta näyttelyn kanssa yhteen sitoutuva vankila pelastaa kokemuksen.



Valtio+ kannattaa käydä kaikesta kritiikistäni huolimatta katsomassa. Näyttely on ilmainen ja on mahtavaa, että käytöstä poistuneita, mutta ihmisiä kiinnostavia tiloja, hyödynnetään uudella tavalla.

Valtio+
Kakolanmäki, Kakolankatu 14
11.7.-31.7.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäturistit

Ettei elämä pysähtyisi reilin jälkeen aivan paikoilleen, juna kuljetti maanantaina siskoni kylään meidän luokse Turkkuseen. Koska toinen oli reissannut luoksemme kuuden tunnin takaa, oli vähintäänkin reilua, että me keksimme viikolle jotain muutakin ohjelmaa kuin peukaloiden pyörittelyä ja sään (voi Suomi sentään....) päivittelyä. Eilen meillä olikin Turkuturisti-päivä.

(Koska turistit ovat lomalaisia, he heräävät myöhään pehmoisista vuoteistaan ja nauttivat mahtavan aamupalan kesäisessä hotellissaan. Todellisuudessa vieraamme heräsi roskalavalta eräänä kesätyövuotena dyykkaamaltani Ikean petauspatjalta ennen yhdeksää ja nautti aamiaiseksi S-marketin halvimmista kaurahiutaleista keitettyä puuroa. Kahvi onneksi sentään oli Juhlamokkaa.)

Hitaan aamun jälkeen iskimme silmään päivän aidon turistivaihteen. Kävimme herkkulounaalla Hanko sushissa, minkä jälkeen otimme suunnaksi Aurajoen. Joessa on nyt parin kesän ajan kellunut Jakke Jokilautta, joka sahaa non-stoppina Aurajokea eestaas nappaillen kyytiläisiä matkan varrelta pitkin jokirantaa.




Jo noiden parin vuoden ajan meidän on pitänyt testata lauttaa, mutta vasta eilen aurinkoisena turistipäivänä saimme aikaiseksi. Aikuisen päivälippu lautalle maksaa 5 ja lasten 2 euroa, ja lipulla lauttaa saa käyttää päivän ajan niin paljon kuin sielu sietää. Me esimerkiksi loikkasimme kyytiin Apteekkimuseon kohdalta Jakken suunnatessa kohti Tuomiokirkkoa, kelluimme lautan mukana Förille, käväisimme Kakolanmäen taidenäyttelyssä ja palasimme lautalla taas takaisin keskustan ytimeen. Lautalla risteilijöitä palvelee opiskelijoiden mittapuulla hinnakas baarikahvila, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että menomatkalla nauttimani Happy Joe ei olisi ollut hyvin onnellinen. Onnellinen olin myös minä.



Päivän asuna minulla oli kevään upein kirpparilöytö: keltainen hulmuhelmamekko. Ostin mekon viidellä eurolla Ruisrockkirppikseltä toukokuun lopussa sitä edes sovittamatta. Jestas sitä onnenhetkeä kotona, kun viimein sain mekon ylleni ja peilin eteeni. Tuli melkein onnenitku, koska mekko oli niin täydellinen löytö. Punnitsin pitkään mekon ottamista mukaan reilillekin, mutta käytännöllisyys vei voiton ja keltainen unelma jäi kotiin odottamaan Suomen kesää.



Eilen kesä oli täällä ja onneksi tälläkin hetkellä Turussa paistaa aurinko.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Reilipäivät 1-3: Rooma

Kaikki interrail-reissun kaupunkien esittelyt kertyvät reilipäiväkirja-tunnisteen alle.

Rooman oli tarkoitus olla meille loma ennen seikkailun alkamista. Asuttaisiin kivassa hotellissa ihan kaksin vain, mehusteltaisiin matkan alkamista ja ihasteltaisiin Italiaa. Suunnitelman kaksi jälkimmäistä osaa toteutuivatkin loistavasti (Roomasta tuli yksi minun lemppareista), mutta hotelli oli vähän mitä oli. Ei todellakaan matkan kivoimpia ja aluksi emme löytäneet edes koko hotellia, koska oikeassa osoitteessa kadulla yrityksestä ei näkynyt jälkeäkään ja vastaanottokin löytyi vasta kerrostalon 7. kerroksesta. Kolme päivää yksinkertainen ja homeisella kylpyhuoneella varustettu huoneemme meitä palveli, emmekä me todellakaan valita. Emme me siellä huoneessa kuitenkaan vietettäneet kuin harvoja prosentteja meidän Rooma-ajasta.

Rooma oli meille helleparatiisi, jonka katuja kävelimme kymmeniä kilometrejä noiden kolmen päivän aikana. Suomen säähän tottuneelle vilukissalle oli maagista kävellä keskellä yötä hellemekossa olkapäät paljaana tuntematta yhtään kylmyyttä. Tuntui kertakaikkiaan mahdottomalta, että jossain ilma voi olla yölläkin niin pehmeän lämmintä, ja vieläpä yö toisensa perään.



 Kaupunkina Rooma on iso, vanha ja täynnä turisteja sekä turistien mukana tulevia lieveilmiöitä, kuten selfietikkukauppiaita, sateenvarjokauppiaita, vesipullokauppiaita, aurinkolasikauppiaita... Vanhoihin rakennuksiin iski melkein jo ähky, koska kääntyy kaupungissa mistä kulmasta tahansa, nurkan takana odottaa uusi muinainen kirkko/temppeli/patsas/mikätahansamuttahyvinvanha. Meidän taktiikka oli kävellä paljon ja nähdä paljon, mutta huolettomasti vailla stressiä. Ensimmäiset kaksi päivää hyvin pitkälti sahailimmekin vain katuja välillä päämäärällisesti ja välillä päämäärättömästi. Kävimme ihmettelemässä Colosseumia, joka oli minusta rakennustelineiden osittain verhoamanakin vaikuttavampi kuin odotin. Meillä oli alunperin ajatus mennä sisäänkin Colosseumille, mutta viimeisenä päivänä, jolloin olisimme olleet sisään menossa, jonot sisään olivat pitkät ja me haluttomia tuhlaamaan arvokasta Rooma-aikaa jonottamiseen. Jäi Colosseum ja tilalle tuli viinipiknik Rooman keskuspuistossa. Viini-suklaa -piknikit muutenkin leimaavat meidän Roomaa ja meidän koko reiliä myös. Minä <3 edulliset viinimaat.




Vatikaanin kävimme katsastamassa toisena päivänä ja olimme varautuneet oikein pitkillä vaihtovaatteillakin paavivaltiota kunnioittaaksemme. Vaatteet jäivät kuitenkin vaihtamatta, koska aivan yhtä puolialasti kaikki muutkin turistit aukiolla taivalsivat ilman, että paavin viha lankesi heidän niskaansa. Pietarinkirkkoon sisälle aikoessa vaatteidenvaihto kuitenkin varmasti on paikallaan, mutta aukiolle saa mennä huoletta pällistelemään lyhyemmissäkin shortseissa. Vatikaani oli mielenkiintoinen. Uskomatonta, että ihmisen piirtämä viiva kartalla riittää luomaan valtion, vaikka kadulla kävellessä Vatikaani on aivan yhtä Roomaa kuin muukin Rooma. Yksi askel katukiveltä toiselle riittää siirtämään turistin toiseen maahan. Enkä voi myöskään väittää, ettei olisi ollut siistiä käydä paikalla, jonka on monta kerta nähnyt uutisista.




Muuten meidän Rooma oli vaeltelua ja hienoihin asioihin törmäämistä. Nousimme kaikille vastaan tulleille kukkuloille ihailemaan maisemia, joimme viiniä puistoissa, kävimme syömässä hienommin vanhassa kaupungissa, kävelimme pimeää jokirantaa, täytimme monta vesipulloa jatkuvalla syötöllä juomakelpoistavettä sylkevistä hanoista ja ihmettelimme kauniita rakennuksia.

Jos minulta kysytään lempipaikkaa Roomassa, vastaan appelsiinipuisto (Parco Savello tai Giardino degli Aranci), johon eksyimme heti ensimmäisenä päivänä matkalla hotellilta keskustaan. Puisto sijaitsee vanhannäköisen kukkulan päällä ja on täynnä appelsiinipuita, joiden oksat roikkuivat oranssinaan appelsiineja. Pitkin puistoa juoksenteli lapsia leikkimässä hellepäivän vesisotaa ja kaiken kruunasi näköalatasanne, joka avasi meille ensi kertaa maiseman Rooman yli. Palasimme puistoon jokaisena Roomapäivänämme enkä kadu yhtäkään siellä "tuhlattua" hetkeä. Oikeastaan, jos minulle sanotaan sana Rooma, mieleen tulee nykyään ensimmäisenä kivat hetket tuolla puistossa.






Roomavinkit tiiviisti:
- Appelsiinipuisto = Parco Savello = Giardino degli Aranci
- Colosseum
- Vatikaani
- Vanha kaupunki
- Jäätelökioski pikkukadulla ennen Vatikaania
- Käveleminen ympäriinsä

torstai 16. heinäkuuta 2015

37 days of interrail

Reilikesä 2015 on ohitse. Käsittämätöntä kuinka nopeasti viisi viikkoa voikaan kulua, mutta toisaalta kuinka paljon viiteen viikkoon mahtuukaan. Kuten varmasti jokainen huomasi bloggaaminen jäi täysin, mistä syytän ontuvia nettiyhteyksiä matkan alussa, koska kun reissun alku jäi purkamatta, en voinut/halunnut lähteä kertomaan tarinaa kesken kaiken. Siispä tein linjauksen, että puretaan matka blogiin vasta jälkikäteen ja nyt vaan naatiskellaan Euroopan kesästä. Ja sen me teimme.



Meillä oli matkasuunnitelma, tottakai. Suunnitelma myös muuttui, tottakai. Lopullinen matkareitti näytti tältä:

Rooma - Venetsia - Ljubljana - Zadar (Kroatia) - Praha - Wien - Berliini - Hampuri - Amsterdam - La Rochelle - Toulouse - Andorra La Vella (Andorra) - Barcelona - Málaga

Paljon kaikkea, mitä suunniteltiinkin, mutta myös ylläreitä, joita en todellakaan olisi etukäteen osannut arvailla. Hurjimmat muutokset alkuperäiseen suunnitelmaan olivat yllärivisiitti Hampuriin moikkaamaan tuttua, ennakkoon yhdeksi must see -kohteeksi luokitellun Pariisin korvaaminen Ranskan Atlantin rannikon pikkukaupunki La Rochellella ja tietysti hyvin outo veto mennä Andorraan. Palataan syihin skipata hypetetty Pariisi tarkemmin myöhemmissa postauksissa, mutta mainittakoon sanat koti-ikävä ja reissun ainoa itku.


Tämä on vähän tälläinen hiphei elossa ollaan ja täällä ollaan taas -postaus, koska viiden viikon fiiliksiä ei mitenkään voi tiivistää yhteen kirjotukseen. Siispä ajattelin esitellä reissun tulevaisuudessa kaupunki kerrallaan pikkuhiljaa tiputellen, kunhan saan kuvia ja muistoja kahlattua läpi. Minullahan oli matkapäiväkirja, joka tällä hetkellä tosin on jumahtanut Amsterdamin kohdalle.... Tärkeintä kuitenkin, että meillä oli mahtava reissu, meillä on kaikki hyvin ja minusta on oikeastaan ihan kivaa olla Suomessakin. Kesä vaan voisi kunnolla alkaa nyt täälläkin, kun me kerran ollaan tultu jo takaisin. Sanotaanko, että ehdin tottua jo aika paljon lämpimämpään.