perjantai 31. heinäkuuta 2015

Reilipäivät 3-5: Venetsia


Aivan mahtava paikka! Teijän on pakko mennä sinne!
vai
Ihan yliarvostettu ja ylihintainen turistirysä, joka vielä haisee ihan kamalalta.

Venetsia ei ollut meille kummallekaan must see -paikka, mutta koska reissun aloituspaikaksi valikoitui Rooma ja matka sieltä seuraavaan pysähdyspaikkaan Sloveniaan olisi ollut pitkä, täytyi väliin saada yksi stoppi. Venetsia osui passelisti reitille ja onhan Venetsia kuitenkin Venetsia. Harvalla kaupungilla on yhtä laajalti tunnettua romantiikan ja omalaatuisuuden stigmaa otsassaan. Ainakin matkan jälkeen voitaisiin sanoa käyneemme.




Nyt olen käynyt ja joudun liittymään ylempään porukkaan. Minusta Venetsia on aivan hurmaava pikkukaupunki, joka on a) täynnä turisteja, b) törkeän kallis ja c) juuri niin omalaatuinen kuin odotinkin. On käsittämätöntä, että kaupungin saariosa, joka meille turisteille on Venetsia, rajautuu veteen reunoiltaan, sivuiltaan ja ytimeltään. Vettä on kaikkialla, siltoja on kaikkialla ja laulavien raitapaitojen ohjastamia ylihinnoiteltuja gondoleja on kaikkialla. Aluksi turistien määrä tuntui tukehduttavalta ja koko saari suurelta näytelmältä, jonka ainut tehtävä oli saada turisti tuntemaan itsensä erityiseksi ja sen myötä syytämään rahansa ravintoloiden ja matkamuistomyymälöiden kitaan. Venetsia nojaa once in a lifetime -kulttuuriin. Kun kerran olet täällä, maksa ja nauti. Me emme maksaneet, mutta nautimme silti, ja pikkuhiljaa jouduin antamaan periksi Venetsian lumolle.


Asuimme noin 10 kilometriä saaren ulkopuolella Camping Jolly nimisellä leirintäalueella, josta olimme jo paria kuukautta etukäteen varanneet Hotels.comin mukaan asuntovaunumajoituksen. Majapaikka oli varatessa todella halpa ja minä vähän jännäsin, että mikäköhän saastainen asuntovaunu meille budjettimatkalaisille osoitetaan unipaikaksi, mutta mitä vielä. Asuimme upouudessa kahden hengen pikkumökissä, jossa meillä oli omat sängyt puhtaine liinavaatteineen ja pyyhkeineen sekä vessa ja suihku. Leirintäalueella oli oma ravintola, kauppa, ja mikä mahtavinta, uima-allas, joten pääsimme naurettavalla hinnalla nauttimaan aidosta etelänlomasta allasköllöttelyineen. Meille paikan etäisyys the Venetsiastakaan ei ollut ongelma, koska paikallisjuna kulki 10 minuutin välein saarelle kahden kilometrin päästä leirintäalueesta. Jalat alle ja hetkessä reililipulla ilmaiseksi ytimeen.


Meille kahden yön matka Venetsiaan oli leirintäalueella rentoutumista ja saaren edestakaisin kävelyä. Se oli myös halvan ruuan, kaupan ja vessan etsimistä, kuten meidän elämä kaikissa reilikaupungeissa. Aina me etsimme jotain. Kun yksi asia löydettiin, oli aika etsiä seuraavaa, yleensä kauppaa (=viiniä) tai vessaa. Venetsiasta en osaa vinkkailla mitään erityisiä paikkoja, koska olin totaalisen lost in Venice koko seikkailumme ajan. Kannatan kuitenkin sattumalta eräälle sillalle viini- ja kortinkirjoitustauolle pysähtymistä ja sillalla pysymistä koko viinipullon ajan, koska viereisen talon toisessa kerroksessa sattuu asumaan pianisti, joka soittelee iloksenne. Aurinko laskee, gondolit lipuvat sillan alla ja mies soittaa pianoa ♥

Venetsiavinkit tiiviisti:
- Camping Jolly -leirintäalue
- kalliiden ja palvelumaksuja kiskovien ravintoloiden vältteleminen
- gondolien ihmetteleminen
- satama-alue
- käveleminen ja eksyminen

2 kommenttia:

  1. En kestä! Ihania kuvia!! Mäkin oon kuullut ettei kaikki lämpene Venetsialle, mutta mulla on vahva kutina, että mä kyllä tykkäisin :) (Ei oo tosin vielä tainnut tulla vastaan kaupunkia, josta en tykkäis...) Tuonne on päästävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tietysti noi kadut ei kuvissa edes ole niin uskomattomia kun oikeesti ;) Tuntu niin hassulta kävellä pikkiriikkisillä kaduilla, törmätä siltaan sillan perään ja katsella kun paikalliset putputtaa moottoriveneillään kanavissa. Ei Venetsia tuntunu Suomi-arkkitehtuuriin tottuneelta oikein edes todelliselta! Reissulistan jatkoksi vaan :)

      Poista