maanantai 10. elokuuta 2015

Fuksi, piltti, fetus. Mitä näitä nyt on.

Kolme eri syksyä. Kolme eri nimeä. Ehdin ennen lääkistä aloittaa yliopiston kaksi kertaa. Olen ollut vuoden fuksi Kuopiossa ja vuoden piltti Turussa ennen kuin minusta viimein tuli lääkiksen fetus. Olen aloittanut korkeakouluopinnot siis kolme kertaa tarkoittaen, että olen rämpinyt fuksiaiset, kastajaiset, kaupunkisuunnistukset, leikkimielisen alastomuuden, lahjontapullot ja kaiken ekaan vuoteen liittyvän kolmeen kertaan läpi. Voi minua. Ihme, että olen selvinnyt.

Korkeakoulun aloitus on vaarallista puuhaa. Ensimmäistä kertaa omillaan asuva nuori, jolla ei ole vastuuta kuin itsestään eikä kokemusta kuin äidin helmoista, isketään vastuuseen koko elämästään ja tulevaisuudestaan. Pitää selvitä täysin uudenlaisista opinnoista, täytyy hoitaa vuokra, pitää syödä jotakin ja pitäisi elää sitä elämän parasta aikaa, opiskelijaelämää. Olla yhtä aikaa hullumpi ja vastuuntuntoisempi kuin ikinä. Tuutorit ja ainejärjestöt koittavat parhaansa mukaan avittaa uuden elämän alkuun neuvomalla opinnoissa, luomalla suhteita ja järjestämällä ohjelmaa opintojen alkuviikoiksi, ettei kenenkään tarvitsisi kohdata uutta elämänvaihetta yksin. Samalla tuutorit ja ainejärjestöt kuitenkin asettavat uudet opiskelijat kiusallisiin ja alistaviin tilanteisiin pelaamalla heidän kanssaan noloja pelejä, ruokkivat seksistisiä käsityksiä ja juottavat fetuksilleen, pilteilleen tai fukseilleen aivan liikaa alkoholia. Pahat tuutorit.

Minulla on takanani kolme aivan mahtavaa ykkösvuoden aloitusta. Olen juonut epäilemättä liikaa alkoholia. Olen varmasti nolannut itseni. Olen ollut alasti tehtävärastilla. Olen tanssinut videokameran edessä. Olen kiusannut ohikulkijoita hölmöillä tehtävillä. Olen juonut kammottavia juomasekoituksia. Olen sotkenut vaatteeni. Olen nauranut valtavasti. Olen tuntenut eläväni elämäni parhaita hetkiä. Olen iloinnut.

Minä uskon rämäpäisyyteen ja nuoruuden huumaan, mitä tulee ykkösen aloittamiseen. Minulle opintojen aloittaminen on joka vuosi ollut askel uuteen tuntemattomaan ja mahdollisuus elää hetkiä, joita en voi kenties elää milloinkaan toiste. Mahdollisuus olla vähän hölmö ihan luvan kanssa. Harva maisteri potkii menemään yliopiston pihalla lasten muovimopolla raksahaalariin puettuna keskellä viikkoa kymmenen samanmoisen kannustaessa vieressä. Ongelman edessä ollaan vasta, jos jotakuta pakotetaan johonkin suoraan tai välillisesti sosiaalisen paineen kautta. Jos tehtäväkierroksella tarjottava viina on pakko juoda. Jos vaateletkarastilla on pakko heittää kaikki vaatteet pois. Aina, jos joku pakotetaan johonkin leikin varjolla, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen. Ei on ei aivan kaikessa ykkösvuonnakin.

Minä muistan vain yhden kerran paheksuneeni ykkösen syksyn touhuja, koska sillon meno meni minusta liian seksistiseksi. Jos nainen joutuu öljyämään bikinikehonsa litralla rypsiöljyä ja syömään miehen haaroväliin asetettua banaania noin 100 hengen katsellessa, on raja minusta ylitetty. Sen verran nipoa minussakin asuu. Onneksi yhden heikon muiston rinnalla on liian monta hyvää muistoa edes muistettavaksi. Kolmena syksynä olen päässyt tekemään aivan överihölmöjä juttuja uusien tuttavuuksien kanssa, nauranut valtavasti ja saanut mahtavia muistoja. Unohtakaa uudet ykköset siis kauhutarinat pirtun tykityksestä suoraan suoneen tai pakkoalastomuudesta, ja nauttikaa sen sijaan rennosti yhdestä parhaasta elämänvaiheesta, josta jää ihania muistoja loppuelämäksi. Olkaa yhden syksyn ajan vähän hölmöjä ihan luvan kanssa.

♥llä: ex-fuksi-piltti-fetus

Ps. Tänään alkoi kolmosvuosi!

2 kommenttia:

  1. Asiallinen kirjoitus!
    Olen itse selvinnyt teekkareiden järjestämästä fuksivuodesta ja nyt seuraa toinen fuksivuosi lääkiksessä.
    Kyllä yleensä jokaisella tutorilla ja muulla kansalla on sen verran älliä päässä, että jos joku napakasti kieltäytyy jostain "rämäpäisestä" tempauksesta niin ei häntä siihen pakoteta. Toki omasta heittäytymiskyvystä ja itsellenauramisen taidosta on paljon iloa sitten myöhemmin muistellessa!

    Nimim. Eräänlaisesta banaaninsyöntikilvasta hengissä selvinnyt
    PS. Hyvää kolmosvuoden alkua sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mä uskon kanssa tuohon, et jokaisen eitä kyllä kunnioitetaan mukisematta ja ilman tylsäksi leimaamista. Antaa rämäpäiden remuta minkä tahtoo ja vähemmän rämäpäiden remuta vähän vähemmän, siinä kaikki. Sulle onnittelut koulupaikasta ja paljon virtaa uuden ykkösvuoden starttaamiseen ;D

      Poista