keskiviikko 26. elokuuta 2015

Reality bites

Tulihan se sieltä, kun hetken malttoi odottaa, todellisuus. Ja tuli muuten kaikilla tasoilla kertarysäyksellä, ettei kontrasti ihaniin edellisiin viikkoihin olisi liian laimea.

Aamulla väsytti niin paljon, että kelloa täytyi lykätä puoli tuntia eteenpäin ja päähän luiskahti ensimmäistä kertaa tänä syksynä ajatus entä jos menisinkin vasta seuraavalle luennolle. Tuo lause on lopun alkua, koska kun lusmuilulle antaa pikkusormen, se vie minulta ainakin koko käden. Puolen tunnin mittaisen diilin uskalsin kuitenkin paholaisen kanssa tehdä, vaikka se maksoi minulle rentouttavan aamupalahetken ja puolikkaan kahvikupin.

Koska lepsuilin sängyssä puoli tuntia ylimääräistä, lähdin luennolla viisi minuuttia myöhässä. Koska lähdin luennolle viisi minuuttia myöhässä, satuin olemaan matkalla kouluun juuri kovimman kuurosateen vyöryessä Varsinais-Suomen yli. Tarina on tosi, koska vielä varttia vaille kahdeksan kahvikuppi kädessä keittiössä haaveillessani, ulkona vain riputteli vettä, mutta kaksi minuuttia yli kahdeksan, kun poistuin asunnostamme ilman eteisen pöydälle unohtuneita avaimiani, satoi reippaasti. Noudettuani avaimet ja avattuani pyörän kolme erilaista lukkoa noin kello kahdeksannollakolme, satoikin jo kaatamalla. Lopulta päästyäni koululle ja lukittuani pyörän kolme erilaista lukkoa noin kello kahdeksankymmenen, oli vesisade jo yhtä kuin minä. Erityisen yhtä sateen kanssa olivat tennarini, sukkahousuni, uusi kangaskassini ja kaikki sen sisältämät paperit. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut kuin koko viikon pisin koulupäivä ja minulla valmiiksi jo vähän nuhainen olo. Bingo.

Seitsemän laboratoriolääketiedeluentotunnin jälkeen poljin kotiin ja siitä asti (siis viimeiset seitsemän tuntia) olen nököttänyt makuhuoneen työpöydän ääressä etsimässä artikkeleita syväreitä varten, valikoimassa artikkeleja otsikkojen ja abstraktien perusteella ja kirjottamassa ruotsin kurssin motivaatiokirjettä kuviteltua vaihtoa varten. Tervetuloa syksy. Tervetuloa todellisuus. Loppuu se pilvilinnoissa elo *aatana.

Kuva tehty BeFunky-ohjelmalla.

4 kommenttia:

  1. Mikähän siinäkin on, että kun aamulla yksi asia lähtee menemään pieleen, tuntuu menevän kaikki :D Itsellä tuntuu aina aamupuuro kiehuvan mikron täydeltä, lautanen putoavan ja satavan kaatamalla just niinä aamuina kun on torkuttanut sen pari kertaa liian pitkään!
    Tsemppiä syksyyn, ei se eka päivä toivottavasti leimaa koko lukukautta c: !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joku karman rangaistus ylimääräisestä unesta :D Mulla on onneks luottoa tulevaisuuteen alkaen heti ensi viikosta, koska tämä yksittäinen luentoviikko (ja joka aamu kahdeksaan meneminen!) on nyt menneisyyttä. Selvisin!

      Poista
  2. Hah, toi lusmuilu on niin totta! Minulla on ollut koulua viikon verran ja olen ylpeä itsestäni, kun olen jokaiselle luennolle raahautunut :) Pitää vaan jatkaa koko vuosi samaan malliin vesisateista ja lumimyrskyistä huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli viime viikolla kolme viidestä aamusta sellasia, että oli näin lähellä, etten jääny vaan kotiin nukkumaan. Silti lopulta kasiaamuista 5/5 takana ja kaikki hommat tehtynä, jes! Asenteestahan kaikki on kiinni. Kun päättää, että luennolle mennään satoi vaikka koppakuoriaisia, niin sillon ei tuu lusmuiltua.

      Poista