perjantai 7. elokuuta 2015

Reilipäivät 5-6: Ljubljana

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja anna hyvän kiertää, kuvaavat sekä meidän Slovenian että Kroatian päiviämme reilillä. Koska matka Venetsiasta Zagrebiin, johon olimme sopineet tärskyt kroatialaisen kaverimme kanssa, oli pitkähkönpuoleinen, päätimme kysyä yhden yön majapaikkaa Ljubljanasta viime kesänä meillä kaksi yötä viettäneeltä slovenialaiselta Anzelta. Majoitus järjestyi ja käänsimme junan nokan Venetsiasta ensin kohti italialaista Triesten kaupunkia, josta otimme kolmen euron bussin rajan yli Koperiin, josta jatkoimme reililipun turvin matkaamme kohti Ljubljanaa.



Ljubljana on niin söpö! Ei siitä muuta voi sanoa. Kaupunki on Slovenian pääkaupunki ja maan suurin kaupunki, mutta silti asukkaita on vain vajaa 300 000. Kaikki on lähellä ja kartan mittakaava tuntui ihanan ymmärrettävältä valtavan Rooman jälkeen. Meillä ei ollut Ljubljanalle mitään toiveita tai odotuksia, mutta olin kuullut kaupungin olevan kaunis. Kaunis se olikin. Minusta Ljubljana tuntui itse asiassa vähän Turun ja Kuopion sekoitukselta, vaikka Jarkko ei mielikuvaani allekirjoittanutkaan. Katujen siisteys oli hiukan törkyisen Italian jälkeen ihanaa ja kaupunkia halkova joki tuntui kotoisalta. Muutenkin Slovenia yllätti minut, koska olin pitänyt maata samanlaisena harmaana itäblokin slaavimaana kuin koko Itä-Eurooppaa, mutta ainakin Ljubljana oli kaukana harmaasta, likaisesta tai karkeasta. Toisaalta minut on helppo yllättää, koska maantietämyksen tasoni tuolta suunnalta on juurikin luokkaa, että koko Itä-Eurooppa on samaa settiä toistensa kanssa.


Yhdessä yössä ehdimme repiä Ljubljanasta kohtuullisen määrän riemua, koska meillä oli paikallisopas tukenamme. Samalla tavoin kuin minä vein Anzen meidän koulun bileisiin ja jatkoille uimaan, me pääsimme Sloveniassa juhlimaan hylätylle Metelkovan kasarmialueelle, joka on 20 vuoden ajan ollut kansalaisten valtaamana. Alue oli täynnä graffiteja, pilveä polttavia ihmisiä, klubeja ja laittomia kuppiloita, jotka myivät alkoholia. Silloin tällöin poliisi kuulemma sulkee jonkun paikoista, mutta uusi putkahtaa heti viereen. Ja tätä on jatkunut jo 20 vuotta! Päiväsaikaan tiloissa toimii taidepajoja, joten todellakaan pelkästä bilepaikasta ei ole kysymys, vaikka me näimmekin vain alueen yölliset kasvot. Anzen mukaan alue on hurjuudestaan huolimatta todella turvallinen eikä hän ollut ikinä nähnyt tappeluita tai muita vastaavia rikkomuksia Metelkovassa. Suomalaiseen sääntösysteemiin tottuneelle paikan 20 vuotta kestänyttä olemassaoloa oli kuitenkin hiukan hankala käsittää. Yritäpä Suomessa...

Ljubljanavinkit tiiviisti:
- Joen ympäristö ja sillat
- Ljubljanan linna kaupungin reunalla
- Keskustassa ees taas käveleminen
- Metelkovan kasarmialue, jos kaipaa UG-kokemuksia
- Wok-pikaruokapaikka aivan keskustassa

6 kommenttia:

  1. Ensinnäkin kiitos ihanasta blogista! Näitä reilijuttujakin on kiva lukea vaikka tästä blogista pidänkin etenkin monipuolisten lääkisjuttujen takia :)


    Nyt tulee täysin postaukseen tai varsinaisesti koko blogiin liittymätön kysymyssarja, jonka halusin juuri sinulta kysyä koska elämäntilanteesi vaikuttaa hyvin samalta kuin missä itse ikäisenäsi muutaman vuoden kuluttua haluaisin olla. Kuitenkin: Mitä mieltä olet äitiyden ja lääkisopintojen yhdistämisestä? Voisiko lasten hankinta lääkiksen aikana mitenkään onnistua vai onko se sinusta käytännössä tuhoontuomittu ajatus? Miten ajattelisit tilanteen itsellesi, olisiko se (plussatesti) pahin painajainen vai juttu, mistä olisi mahdollisuus kunnialla selvitä vaikka lääkis onkin kesken? Et varmaan (ehkä) näitä juttuja ole niin miettinyt, mutta miten lääkis suhtautuu tällaisiin tilanteisiin? Voiko lääkiksestä pitää "välivuoden" lapsen takia?


    Kysymykset saattaa sinusta kuulostaa tosi oudoilta muttei ehkä ole mahdotonta, että itsekin olisit joskus näitä pohtinut? Kyselen siksi, että elämäntilanteeni on täysin mahdoton lapsen saamiselle mutta jäätävä vauvakuume hönkii niskaan. Lisäksi ainoa ammatti jossa haluan itseni nähdä on lääkäri. Toki ennen lääkäriksi valmistumista pitäisi suorittaa lääkis. Ja ennen kaikkea päästä koko kouluun :D samaan aikaan tuntuu mahdottomalta, että tästä hetkestä lasten hankinta voisi olla ajankohtainen aikaisintaan 7 vuoden kuluttua, eikä D:


    Et välttämättä osaa tyhjentävää vastausta osaa antaa mutta kiitän kovasti jos jaksat ylipäätään vastata :D tuntui vain kaikkein luontevimmalta sinulta kysyä kun ei omiakaan tuttuja ole vastaavassa tilanteessa ja tosiaan, samassa elämäntilanteessa haluaisinkin olla muutaman vuoden kuluttua kuin sinä nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ja mahtavaa, että päätit kysyä, koska aihe on tavallaan juuri nyt meidän kurssilla pinnalla. Saatiin kesän aikana nimittäin meidän kurssin eka kurssivauva ja vauvan äiti on nyt äitiyslomalla pikkuisen kanssa. Saa nähdä palaako hän ensi vuonna vai sitä seuraavana takaisin lääkiksen pariin vai tuleeko elämään kokonaan uusi suunta. Toisaalta meidän kurssi sai myös uutta vahvistusta vuotta vanhempien kurssilta pudonneesta nuoresta äidistä, jolla on kolme lasta. Lääkis ei siis todellakaan ole este lapsien hankkimiselle ja taukoa opinnoista saa varmasti pidettyä. Minusta opintoja voi venyttää kaksi vuotta ihan kenelle mitään selittelemättäkään ja tuonkin ajan jälkeen lapsi on varmasti parhaimpia syitä hidastaa tahtia. Käytännössä sitä vain humpsahtaa alempien kurssien mukaan sen mukaan montako vuotta jättää väliin.

      Minulle henk.koht. plussatesti olisi tällä hetkellä jonkinasteinen maailmanloppu. Ei koulun takia (tai no vähän senkin), mutta enemmän oman sisäisen palon takia. En ole vielä yhtään valmis pitämään huolta toisesta siinä määrin, mitä ihmislapsi kaipaa, vaan tahdon olla vapaa riekkumaan ulkona läpi yön, jos täsmälleen siinä hetkessä siltä tuntuu. Sinänsä tuntuu hassulta, koska enhän minä enää ihan junnu edes ole. Nuoremmatkin ovat osanneet rauhoittua. Kuitenkin rakastan tällä hetkellä liikaa tätä vapautta, joka minulla on, kun ainut huollettava olen minä itse ja vähän Jarkko :D

      Omien vapaudenkaipuufiilisten lisäksi vauvauutinen olisi aikamoinen paukku myös minun opintojeni kannalta, koska minä en todellakaan ole superduracellnainen, joka rakastaa tykittää menemään pää kolmantena jalkana puuhasta toiseen. En oikein tiedä, kuinka selviäisin ajankäytön ja stressin kanssa, jos haastavien lääkisopintojen lisäksi minun pitäisi kyetä olemaan lapselle täysipäiväinen äiti. Minulle näiden kahden yhdistäminen olisi ongelma, koska vaadin paljon aikaa oppiakseni asioita, jännitän paljon uusia juttuja ja stressaankin aika herkästi. Hypätessä äidiksi lääkiksen aikana olisin kahden ison haasteen, joista kummallekin haluaisni antaa kaikkeni, edessä yhtä aikaa, jolloin minusta tuntuu, etten kykenisi antamaan kummallekaan niiden ansaitsemaa. Tuo lause tiivistää aika hyvin minun ajatukseni omasta mahdollisesta äitiydestäni lääkiksen aikana.

      Enemmän on kuitenkin kyse yksilöstä kuin koulusta, koska minusta yliopisto joustaa lasten suhteen aika hyvin, kunhan oma pää vain pysyy kasassa kahden ison resurssisyöpön pyörityksessä. Yleisempää kuitenkin taitaa olla yrittää lasta heti valmistuttua tai juuri viimeisenä vuonna. Ainakin viime keväänä muistan, että kutosen naisten naurettiin kaikkien olevan raskaana :D

      Toivottavasti vastauksesta oli apua ja jos vielä mietit jotain ihan mitä tahansa niin kysy! Ja tervetuloa lääkikseen, kun aika on. Eikä jos vaan kun ;) Kaivoin vielä yhden vanhan postauksen, jossa pyörittelin vähän samoja teemoja, jos et ole aikaisemmin lukenut http://blogikristallia.blogspot.fi/2014/02/sama-ika-eri-elama.html

      Kivaa kesää!

      Poista
    2. Ihana kun jaksoit vastata noin perusteellisesti ja vielä noin nopsasti, kiitos siitä! Oikeasti helpottavaa kuulla että lääkiksen aikanakin voi elää muutakin kuin sitä kuuluisaa opiskelijaelämää (viimeisin postaus sitä koskien oli muuten kivaa luettavaa) eikä lääkiksestä potkita pihalle vaikka tulisikin joku yllättävä (tai vähemmän yllättävä) tilanne, kuten juurikin tuo lapsen saaminen ja pienen perheen perustaminen :)


      Kivaa on myös se, että sulta voi kysyä jos joku lääkisjuttu askarruttaa ja vastaat aina niin kivasti :) tää on kyllä ehdottomasti paras lääkisblogi mitä just nyt on kun täällä on niin hyvin lääkisarki esiteltynä mutta sekaan mahtuu niin paljon kaikkea muutakin, esim. just nämä reilipostaukset. Lisäksi kirjoitat niin hyvin kevyemmistä mutta myös hieman isommistakin asioista, esimerkiksi pääsykokeeseen valmistautumisesta tai opiskelun aloittamisesta ja siihen liittyvistä tunteista :) kiitos nyt vielä hyvästä vastauksesta ja näin kivasta blogista! Toivottavasti jaksat kirjoittaa tätä jatkossakin.


      Kivaa loppukesää ja opiskeluintoa sinulle toivoo se eka ano :)

      Poista
    3. Wow, kiitos hyvästä vastauksesta! Itseänikin mietityttänyt samat asiat, sinulta ensimmäisen kerran olen kuullut hyvin pohditun vastauksen tähän kysymykseen!

      Poista
    4. Kiitos teille kummallekin! :) Hih.

      Poista
  2. Pakko jatkaa vielä että tätä blogia lukemalla saa aina sellaiset tsempit opiskeluun, että kyllä, tuota minäkin haluan opiskelemaan, tuo on se minun juttu. Pitäisi vaan se pääsykoe ensin selättää :D

    VastaaPoista