keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kahden kameran väkeä

Meillä juhlittiin viime viikonloppuna neljättä vuosipäivää. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika menee ja muut kliseiset blääblääblööt, jotka tälläiseen merkkipaaluun yleensä liittyvät. (Ei sillä, että se ei olisi totta. Aika menee uskomattomalla vauhdilla.) Erityisen hauskaa skumpanjuonnin ohella perjantain juhlahumussamme oli kuitenkin lahjojen vaihtaminen. Me annoimme toisillemme kamerat ristiin.

 
Koreapariskunnan ollessa vieraanamme elokuun alussa, ihastuimme molemmat heidän retroon polaroidkameraansa. Niin turha, niin ihana, niin Jarkko. Mies, joka naljailustani huolimatta hamuaa itselleen kirpputoreilta kannettavia c-kasettisoittimia, kaipaa juuri niin turhaa ja hipsteriä vuosipäivälahjaa kuin polaroidkameraa. Lisäksi taloudessamme saattaa ehkä asua myös toinen tämäntyyppisistä turhuuksista tykkäävä, vaikka hän kirpparilla jättääkin kasettisoittimet täysin omaan arvoonsa. Kesällä meistä otetut kuvat vain sulattivat sydämeni täysin.

Jarkon kamera on malliltaan vaaleansininen Fujifilmin instax mini 8, ja tilasin sen Pixmanian nettikaupasta. Kameran lisäksi tilasin lahjapakettiin valmiiksi yhden 10 kuvan paketin filmiä Verkkokauppa.comista. EBayn kautta molemmat saa varmasti halvemmalla, jos vain on aikaa odotella tavaroiden toimitusta. Myöhäinen lintu kalliimman kameran+filmin nappaa, mutta nopeammin, ja minulle aika oli tällä kertaa rahaa. Seuraava etappi meilläkin on kuitenkin laittaa isompi filmierä eBayn kautta tilaukseen, koska säästö on huomattava: 1,7e vs. 0,8e /per kuva.


Jos minun antamani lahjakamera oli puhdas tunnehourahdus, Jarkon lahja iski käytännön kamerointiin. Meidän taloutemme täydentyi ensi kertaa iphonen kameraa järeämmällä kuvaustekniikalla, kun minun paketistani paljastui täydellisenä yllätyksenä Canonin 1200D -järjestelmäkamera. En ikimaailmassa odottanut tällaista lahjaa. En ikinä. Mutta voi että se on hieno! Olen täysin rakastunut ja täynnä intoa päästä harjoittelemaan kuvaamista. En ole ikinä omistanut järkkäriä, eikä minulla ole mitään hajua, kuinka kameraa käytetään siitä kaikki riemu irti repien, mutta onneksi minulla on intoa ja aikaa opetella. 


Hauskaa, kuinka saatoimme täysin toisistamme tietämättä, etsiä toisillemme niin samanlaiset lahjat. Kummallakin taisi onneksi olla tasapuolisesti myös vähän oma lehmä ojassa, koska kumpikaan ei taida laittaa hanttiin välillä lainata toisen kameraa. Kaksi kameraa, mutta täysin erilaiset kuvat, joista valita fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti