maanantai 7. syyskuuta 2015

Reilipäivät 13-16: Berliini

Berliini ei alunperin ollut edes meidän reilimatkallamme. Ensimmäiset kaksi suunnitelmavedosta kiersivät Berliinin liian itäisenä, mutta kun käänsimme kelkkamme Prahaan, alkoi Berliini vaikuttaa sittenkin potentiaaliselta Saksa-kohteelta, mikä ei ollut lainkaan huono, koska Berliini kiinnosti meistä kumpaakin. Mars Euroopan lähihistorian polttopisteeseen siis!



Meidän matkamme Prahasta Berliiniin oli täydellinen reilijunamatka. Törmäsimme melkein täpötäyteen junaan noustessamme priimaa suomea puhuvaan saksalaismiekkoseen, jonka Kiroileva siili -paitaa olimme ihmetelleet samana aamuna Prahan vanhankaupungin kaduilla. Meidän täyteen varattuja vaunuosastoja huokaillessamme, takaamme kuului vain yhtäkkiä Moi, oletteko Suomesta -tervehdys. Mies paljastui kielitieteen opiskelijaksi, joka oli Suomivaihdon aikanaan opetellut puhumaan täydellistä suomea ja tunnisti nyt meidän höpötyksemme. Uskomatonta. Suomea puhuva saksalainen ja me Prahassa! Juttelimme koko viiden tunnin junamatkan Berliiniin SUOMEKSI ja aika kului kuin hujauksessa. Oli kuitenkin hämmentävää, että vierasmaalaisen kanssa jutellessa ei voinutkaan paeta suomenkielen turviin Jarkolle jotain salaviestittäessä, vaan kaikki mitä sanoi oli kaikkien ymmärrettävissä, vaikka keskellä Eurooppaa olimmekin.


Berliinin päärautatieasema oli kuin avaruusalus. Monen monta kerrosta, portaita, kauppoja, rullaportaita eri suuntiin jne. Olimme alkuun aivan hukassa ja wifittömiä, koska edes Mäkkäri ei tällä kertaa meidän nettitilannettamme pelastanut. Ihmettelimme S-Bahnin ja U-Bahnin eroa, ja yritimme hahmottaa, mille laiturille meidän tuli löytää, että pääsisimme hostellillemme. Olimme totaalisen pihalla ja sen huomasi englantia taitamaton vanhempi herrasmieskin, joka opasti elekielellä meidät Berliinin junasysteemin maailmaan. Ilman tuota ystävällistä herraa pyörisimme Berliinin asemalla todennäköisesti vieläkin.

Tuleville sukupolville tiedoksi S-Bahn on siis lähijuna, joka kulkee kehää kumpaankin suuntaan ympäri Berliinin, ja U-Bahn on metro, joka leikkaa S-Bahnin kehäpysäkeiltä sisään kaupungin ytimeen päin. Näppärä systeemi, kun sen vain oivaltaa, varsinkin, kun S-Bahnit kuuluvat junina reilikortin piiriin.


Berliini oli meidän reissumme ainut kaupunki, jossa asuimme jaetussa dormissa. Jaoimme sekahuoneen juuri rempatussa hostellissa kuuden muun kanssa aivan S-Bahn -pysäkin vieressä. Huone oli järjettömän halpa. Maksoimme kahdestaan kolmesta yöstä loistavien kulkuyhteyksien äärellä 78 euroa. Ennen ja jälkeen Berliinin kaikki dormit, joiden hinnat tarkistin, kiskoivat lähemmäs kolmeakymppiä (tai ylikin) per vuodepaikka, joten meille tuli kaksin lähes halvemmaksi asua edullisemman tason hotelleissa. Kokemuksena Berliinin Generator-dormi oli kuitenkin mainio. Paikka oli todella siisti ja nuorekas, turvallinen sekä hyvien yhteyksien varrella. Huonekaverimme olivat myös silkkaa kultaa: kaikki mukavia, ja saksalaisesta Annasta saimme jopa ekalle illalle oppaan/istuskeluseuraa kaupunkikierrokselle. Myöhempinä päivinä Anna vielä vinkkaili meille kivoja kohteita nähtäväksi ja jätti jopa matkaoppaansa, johon oli merkkaillut nähtävyyksiä, meidän käyttöön.



Meillä ei ollut selkeitä pakko nähdä -kohteita, Berliinin muurin lisäksi tietty, mutta kaverin kaverilta olimme saaneet muutaman vinkin hauskoista asuinalueista ja yhdestä hyvästä korealaisesta ravintolasta. Sateisessa kaupungissa emme pistäneet hanttiin kuppiloissa istuskelulle ja ensi kertaa reissun aikana olimme tosissamme menossa museoonkin sadetta pitämään. Se suunnitelma lopulta vesittyi ajanpuutteeseen ja aikatauluongelmiin, mutta nuorekkaiksi mainostetut asuinalueet ja korealaisen paikan kävimme tsekkaamassa. Lisäksi kävimme yleisen kaupunkihaahuilun ohessa TV-tornissa ja holokaustin muistomerkillä, joka oli todella vaikuttava. Muistomerkki koostuu eri kokoisista kivipaaseista, jotka muodostavat harmaan, symmetrisen paasiviidakon. Ehdoton must see -kohde Berliinissä, jos minulta nykyään kysytään.



Saksan randoneimpana päädyimme villeihin teknobileisiin Suicide Circus -nimiselle klubille. Olimme hämmentyneitä metron heitettyä meidät ulos pari pysäkkiä ennen kotipysäkkiä, koska linja lopetti kulkemisensa, ja kahden paikallisen nuoren kanssa tilannetta ihmetellessämme tulimme kutsutuiksi heidän mukaansa klubille. Paikka oli todellinen huumeteknoluola, mutta ilta oli mahtava. Lopulta pääsimme hotellille lähempänä kuutta yhtä aikaa aamutöihin matkavien saksalaisten kanssa.

Tuosta korealaisesta ravintolasta on myös pakko mainita, että ruoka oli yksi parhaista syömistäni, mutta huhhuh mikä paikka. Ravintolan seinät oli vuorattu valtavilla lakanoilla, jotka oli piiperretty täyteen raamatuntekstejä. Seinäpropagandan lisäksi ravintolan menusta 80% oli käännytystyötä ja 20% itse ruokalajeja. Asiakkaita paikassa kuitenkin riitti jonoksi asti, joten ehkä hyvän ruuan vuoksi kannattaa sietää hetki propagandaakin.

Berliinivinkit tiiviisti:
- Generator-hostelli
- Holokaustin muistomerkki
- TV-torni, jos tykkää kaupunkitorneista
- Piknik Berliinin muurilla
- korealainen ravintola Nollendorfplatzilla lähellä Wintersplatz-aukiota
- Hermannplatzin kuppilat

Ps. Hauska huomata, miten kahden nihkeämmän kaupungin jälkeen Berliinissä tuntui tapahtuvan niin paljon, että teksti uhkaa venyä romaaniksi.

2 kommenttia:

  1. Vautsi mitä kuvia ja mikä reissu ylipäätään! Itse en uskaltaisi reilaamaan lähteä :D Jos joskus Berliiniin eksyn, niin pitää kyllä muistaa sun vinkit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei mustakaan yksin olis lähtijäks, mutta rohkeen ja turvallisen matkaseuran kanssa oli helppoa lähtee :) Itelle jäi kyllä olo, että vois Berliiniin eksyä toistekin...

      Poista