perjantai 25. syyskuuta 2015

Reilipäivät 18-21: Amsterdam

Amsterdam oli kahden edellisen pysäkin jälkeen paluu tonne me tosissaan halutaan -kaupunkeihin. Me molemmat halusimme Euroopan vapauden Mekkaan eikä kumpikaan ollut kuullut kaupungista ainuttakaan pahaa sanaa. Amsterdamin piti siis olla taivas.

Olimme täynnä riemua, kun junien myöhästelyjen jälkeen lopulta saimme vaunumme Amsterdamin rautatieaseman laiturille. Suunnitelmanamme oli viipyä Damissa kolme yötä, joista kahdelle viimeiselle olimme jo junamatkalla varanneet hotellin. Harmillista vain, että ensimmäisen yön majapaikka yhä uupui, ja saapuessamme kaupunkiin kello kääntyi jo iltaan. Oli lauantai ja joka ikinen kaupungin hotelli/hostelli/dormi oli täynnä tai aivan liian kallis, koska ilmeisesti moni muukin tykkää reissata Amsterdamiin kesäviikonlopuksi. Epätoivoiset reissaajat tekevät epätoivoisia päätöksiä ja illan pimetessä päätimme pysyä ensimmäisen yön ulkona. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kesäyönä seikkailee koko yön ulkona. Tosin ikinä ennen seikkailua ei ollut tullut tehtyä ventovieraassa kaupungissa, joka sallii kannabiksen käytön ja prostituution.


Niin se taitaa mennä, että reissaaminen ottaa ja reissaaminen antaa. Amsterdamin asunnottomuuden ja muiden 37 reilipäivän riemun hinnaksi määräytyi tällä kertaa yksi iPad2 ja 50 euroa käteistä. Minut ryöstettiin Brysselin aamujunassa seikkailuyömme käännyttyä jo aamuun. Tarina sai koko reissun jälkeen onnellisen lopun, kiitos matkavakuutuksen, mutta jokainen voi arvata, kuinka taivaana minä Amsterdamia pidin tuon kokemuksen jälkeen. Vihasin koko kaupunkia. Saastainen rikollisuuden pesä, joka kierot lurjuslonkerot ulottuvat kaikkialle.


Amsterdamin kauneus lipesi melkein käsistämme minun mustan mieleni, itsesyyttelyni ja itkuni vuoksi, mutta onneksi yhden visusti hotellihuoneen suojissa löllötetyn illan ja hyvin nukutun yön jälkeen maailman värit alkoivat pikkuhiljaa palautua. Kanavien vesi ei enää ollutkaan sysimustaa myrkkytervaa vaan aurinko leikitteli veden pinnalla kauniista ja veneet lipuivat ohi iloiset kesälomalaiset kyydissään ilman, että hirveä vesimonsteri ahmaisi heitä kitaansa. Koska vähäisestä ajastamme iso osa kului synkistelyyn ja osa poliisiasemalla jonottamiseen, en valitettavasti osaa Amsterdamista sanoa paljon muuta kuin, että sinne on oikeasti päästävä tulevaisuudessa uudestaan. En halua jäädä vihaamaan kaupunkia, jota niin moni tuttuni ylistää. Teoriassahan kaikki tähdet ovat oikeassa asennossa minun ja Amsterdamin rakkaustarinalle: on vettä ja kauniita taloja, on sopivan vähän ihmisiä ja on edullista juotavaa. Mitä muuta sitä saattaa unelmakaupungiltaan vaatia.



Amsterdamvinkit tiiviisti:
- Pidä tavaroistasi huoli!
- Anne Frankin talo (Me kävimme vain ulkopuolella, koska jono oli valtava.)
- Kanavien varsille kuljeskelu
- Punaisten lyhtyjen alue

Ps. Anne Frankin talosta pakko sanoa, että huhhei miten karmivaa ajatella noin kauniissa kaupungissa tapahtuneen sellaisia hirveyksiä. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan moneen kertaan, mutta mielikuvittelemani Amsterdam ei lainkaan vastannut todellisuutta. Minä näin päässäni vain harmautta ja surkeutta, mutta kaupunki olikin kaunis kuin mikä. Kammottava kontrasti ja palautus todellisuuteen. Kauheita asioita tapahtuu tavallisissa paikoissa, ei elokuvien kauhulavasteissa.

2 kommenttia:

  1. Anteeksi, blogien lukeminen on jäänyt hunningolle koko syksyn ajan ja siksi kommentoin nyt vanhoihin postauksiisi... Me käytiin avomiehen ja hänen siskonsa kanssa muutamia vuosia sitten Damissa ja varsinkin reilivideonne myötä hyvät muistot tulvivat taas mieleen :) Pyöräilijöitä tosin sai varoa ja taitaa olla osittain peruja sieltä, että yhä edelleen Suomessa katson visusti ympärilleni, ennen kuin lähden ylittämään tietä ja kunnioitan pyörätietä. Damin kokemuksen lisäksi pyöräilen itsekin paljon ja tiedän, kuinka ärsyttäviä poukkoilevat ihmiset osaavat olla...

    Anne Frankin talo oli aika karmiva, varsinkin salahuoneet! Huh, siellä meni kylmät väreet ja mieli oli melko synkkä vierailun jälkeen - toisaalta helpottunut kun pääsi pois ja takaisin aurinkoon. Vaikka eipä sitä faktaa voinut sivuuttaa auringossakaan, että kaikki se tapahtui oikeasti :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit! Aina on mahtavaa saada kommentteja, oli sitten vanhaan tai uuteen tekstiin :)

      Meille Dami oli tosiaan vaikea, kun tuli vastoinkäymisiä, mutta toivosta sen suhteen ei olla luovuttu. Ollaan päätetty, että mennään kyllä varmasti uudestaan tulevaisuudessa. Sen verran paljon hyvää oon kaikilta Amsterdamissa käyneiltä kuullut ja oli meilläkin tosi hyviäkin hetkiä Damissa. Reilin aikana päiviä kaupungissa oli vaan niin vähän, että mahtavien pysähdysten keskellä Amsterdam jäi varkauden takia mieleen aika mustana.

      Tuo Frankin talo jää myös nähtävä tulevaisuudessa -listalle, koska aihe kiinnostaa mua kyllä valtavasti.

      Poista