keskiviikko 28. lokakuuta 2015

#aurispietarissa

Turun lääkiksen klassinen kolmosvuoden hautajaismatka Venäjälle kruunasi minun hurjan matkustusvuoteni. Yhden kalenterivuoden sisään mahtui reissu Etelä-Koreaan moikkaamaan Jarkkoa, hartaasti sunniteltu interrail ja kurssin ensimmäinen yhteinen reissu Pietariin. Tuli vuoden aikana käytyä 13 eri valtiossa, kun mukaan lasketaan kääpiövaltiot Vatikaani ja Andorra, huh.

Kolmosen Pietarinmatka tosiaan on vuosikymmenten(?) takainen klassikko, josta ei ainakaan tänä vuonna vielä annettu lupaa luopua. Siispä noin 150 aurislaista pakattiin kolmeen bussiin torstain ja perjantain välisenä aamuyönä hiukan yli kuukausi sitten, suljettiin ovet ja lähdettiin huristamaan kohti itärajaa. Koska Venäjä on kuitenkin Venäjä, ei matkanteko kuitenkaan ollut aivan noin yksinkertaista, vaan ennen reissua kaikki matkaanlähtijät täyttivät pilkuntarkasti viisumihakemukset, joiden myötä jokaiselle bussille myönnettiin ryhmäviisumi, joka oli rajanylityksien ajan ehdoton elämännarumme.



Linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa. Näinhän se meidänkin bussimme lopulta teki -13 tuntia Medisiinan pihasta lähdön jälkeen, kaksi tuntia ensimmäistä bussia myöhemmin. Mutta en minä valita, koska ystävien kanssahan minä siellä bussissa napotin ja lisäksi kuskimme oli äärimmäisen leppoisa ja ammattitaitoinen kaveri, joka hoiti koko reissun ajan myös turistioppaan virkaa. Mennessä kiertelimme Viipurin läpi maisemareittiä, bongasimme tienreunoilta mysteerihenkilön punaiseksi maalaamia kivenmurikoita ja kuulimme laajat selitykset kaikista matkan varrella näkyvistä asioista. Eikä matkassa useinkaan ole kyse määränpäästä, vaan matkasta itsestään.



Pietari oli todella kaunis. Vanhoja, valtavia, kauniinvärisiä rakennuksia kaikkialla keskustan alueella, paljon vettä ja siltoja sekä historiaa. Minut kauneus yllätti täysin. Odotin totaaliharmaata, masentavaa, vodkanhajuista kaupunkia, jossa jokainen vastaantulija yskii päälleni tuberkuloosia, mutta kukaan 150:stä ei onnistunut minun tietojeni mukaan saamaan edes kunnon mahatautia. Muun hengitystieinfektion kuin tubin onneksi sen sijaan saivat melkein kaikki, joten johonkin vanhassa kunnon Venäjässä voi kuitenkin luottaa. Luottaa pystyi myös vodkan halpuuteen (n. pari euroa pullo) ja palvelun toimimattomuuteen, koska homma tuntui takkuavan kaikkialla, minne menimme. Hotellin sisäänkirjaus kesti ikuisuuden, koska huonekortit eivät olleet aakkosjärjestyksessä, Neva-risteilyllä 150-hengen ryhmäämme palveli tasan yksi baarimikko ja baletissa kurssimme varaamat liput olivat kadonneet. Mutta taaskaan minä en valita, koska kaikki takkuilu teki matkasta vain ikimuistoisemman.





Ehdimme viettää Pietarissa vain perjantai-illan, kokonaisen lauantain ja sunnuntaiaamua kello 12 asti ennen uutta 12 tunnin bussimatkaa takaisin kotiin. Perjantai-illalle meille oli etukäteen buukattu Nevaristeily kolmen ruokalajin illallisineen. Alus oli hieno kuin mikä, mutta asiakaspalvelu ja ruoka eivät aivan yltäneet hulppeiden puitteiden tasolle. Valtavalle opiskelijalaumalla halvan viinan maassa raskainta oli kuitenkin tasan yhden baarimikon pyörittämä baari, joka puolen illallisen kestäneen jonotuksen jälkeen myi viiniä, olutta ja drinkkeja siihen hintaan kuin milloinkin halusi. Minä maksoin vodkasta ja mehumikseristä 100 ruplaa (1,4e), kun joku hetkeä aiemmin oli maksanut samasta setistä kolminkertaisen hinnan. Onneksi muistot illasta olivat kaikille yhtä ilmaisia. Erään kurssikaverin nerokasta lausahdusta lainatakseni: ei sen paikan hinta-laatusuhdetta voinu määrittää, kun ei nollalla voi jakaa.


Lauantain vietimme aluksi bussissa ja eremitaasissa kierrellen niin turisteina kuin turistit vain voivat olla ja illan täytti vapaamuotoinen hotellijuhlinta tai etukäteen varattu venäläinen baletti. Illan päätös oli koko porukalla kuitenkin sama: kovaa juhlintaa klubilla aamuyön tunteihin saakka. Sunnuntaiaamun darra-/väsymystaistelun keskelle jäi minulla hoidettavaksi vielä reissun ainoa tavoite eli löytää itselle matkamuistoksi kaunis maatuska. En edelleenkään ymmärrä, kuinka selvisin aamulla kello yhdeksän aamupalalle ja klo 10 kaupoille, mutta hyvä, että selvisin, koska nyt hyllyllä komeilee juuri sellainen maatuska kuin halusinkin.




Pikaisesta viikonloppureissusta jäi vielä ehdottomasti kipinä päästä tutkimaan Pietaria tulevaisuudessa kunnolla, mutta toisaalta pidän edelleen Venäjää hiukan pelottavana maana. Kurssin kanssa oli joka tapauksessa mahtavaa matkustaa eli innolla vitosen gynen matkaa jo odotellen! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti